Valitusvirret



Kirjoittaja: Valitusvirsissä ei suoraan kerrota niiden kirjoittajaa. Perinnetiedon mukaan profeetta Jeremia kirjoitti ne. Tämä saattaa hyvinkin olla oikein, koska niiden kirjoittaja oli silminnäkijä Jerusalemin tuhoamiselle. Jeremia sopii näin ollen niiden kirjoittajaksi (2. Aikakirja 35:25; 36:21-22).

Kirjoitusajankohta: Valitusvirret kirjoitettiin ilmeisimmin vuosien 586 ja 575 eKr. välisenä aikana, Jerusalemin tuhon aikaan tai kohta sen jälkeen.

Kirjan tarkoitus: Juudan jatkuvan ja katumattoman epäjumalanpalveluksen vuoksi Jumala salli babylonialaisten saartaa, ryöstää, polttaa ja tuhota Jerusalemin kaupungin. Noin 400 vuotta vanha Salomonin rakennuttama temppeli poltettiin maan tasalle. Profeetta Jeremia näki nämä tapahtumat ja kirjoitti Valitusvirret murehtiessaan Juudan ja Jerusalemin kohtaloa.

Tärkeimmät jakeet:
Valitusvirret 2:17, ”Herra teki sen, minkä oli aikonut, hän toteutti sanansa, jonka oli ilmoittanut jo kauan sitten. Säälimättä hän hajotti sinut, antoi vihollisillesi riemuvoiton, vihamiehillesi täyden vallan.”

Valitusvirret 3:22-23, ”Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.”

Valitusvirret 5:19-22, ”Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen. Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi? Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen. Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!”

Lyhyt yhteenveto: Kirja on jaettu viiteen lukuun. Jokainen niistä on oma runonsa. Alkuperäisessä heprean kielessä jakeet ovat akrostisia eli jokainen jae alkaa eri kirjaimella järjestyksessä heprealaisen aakkoston mukaan (paitsi viides luku). Valitusvirsissä Jeremia ymmärtää babylonialaisten olleen Jumalan työkalu Jerusalemin tuomiossa (Valitusvirret 1:12-15; 2:1-8; 4:11). Niistä ilmenee, että synti ja niskurointi olivat Jumalan vihan syynä (1:8-9; 4:13; 5:16). Valitus ja itkeminen olivat aiheellisia surun ja epätoivon aikana, mutta pian katuvaisuus korvaisi ne (Valitusvirret 3:40-42; 5:21-22).

Ennakoinnit: Jeremia tunnettiin itkevänä profeettana hänen kansaansa ja Jerusalemia kohtaan tuntemansa syvän ja jatkuvan myötämielisyyden vuoksi (Val. 3:48-49). Jeesus tunsi tämän saman surun kansan syntien ja Jumalan hylkäämisen vuoksi hänen lähestyessään Jerusalemia ja tietäessään sen tulevan tuhon roomalaisten käsissä (Luukas 19:41-44). Koska juutalaiset hylkäsivät Messiaansa, Jumala käytti roomalaisia rankaisemaan kansaansa. Jumala ei kuitenkaan ole mielissään lastensa kurittamisesta ja hänen pelastustarjouksensa Jeesuksessa Kristuksessa osoittaa, kuinka paljon hän heitä rakastaa. Jonakin päivänä Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet (Ilm. 7:17).

Käytännön sovellutus: Jopa tuomion keskellä Jumala on toivon Jumala (Valitusvirret 3:24-25). Huolimatta kuinka kauas olemme etääntyneet hänestä, meillä on aina mahdollisuus palata myötämielisen ja anteeksiantavan Jumalan luokse (1. Joh. 1:9). Jumalamme on rakkauden Jumala (Valit. 3:22) ja hänen suuren rakkautensa tähden hän lähetti Poikansa, jotta emme kuolisi synteihimme, vaan meillä olisi iankaikkinen elämä hänen kanssaan (Joh. 3:16). Jumalan uskollisuus (Valit. 3:23) ja halu auttaa meitä (Valit. 3:26) antavat meille suuren toivon ja rauhan. Hän ei ole välinpitämätön. vaan aina valmis auttamaan kaikkia niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa. Kukaan ei voi ansaita hänen mielisuosiotaan omilla teoillaan, ainoastaan Herran armollisuus voi pelastaa meidät tuholta (Valit. 3:22). English


Vanhan testamentin yleiskatsaus



Valitusvirret