Kirje Filemonille



Kirjoittaja: 1. Filem. 1:1 nimeää apostoli Paavalin sen kirjoittajaksi.

Kirjoitusajankohta: Kirje Filemonille kirjoitettiin noin vuonna 60 jKr.

Kirjeen tarkoitus: Kirje Filemonille on lyhin Paavalin kirjeistä ja siinä käsitellään orjuutta. Kirjeestä voidaan päätellä Paavalin olleen vangittuna sen kirjoittamishetkellä. Filemon oli orjien omistaja, jonka kodissa paikallisseurakunta kokoontui. Filemon oli matkoillaan kerran päätynyt Efesoon, jossa hän kuuli Paavalin saarnaavan ja kääntyi kristinuskoon. Orja nimeltä Onesimus oli varastanut isännältään ja karannut päätyen lopulta Roomaan Paavalin luo. Onesimus kuului edelleen Filemonille ja Paavali kirjoitti tasoittaakseen Onesimuksen paluun isäntänsä luo. Paavalin todistuksen seurauksena Onesimuksesta oli tullut kristitty (Filem. 10) ja Paavali halusi Filemonin hyväksyvän Onesimuksen veljenään Herrassa, eikä pelkästään orjana.

Tärkeimmät jakeet:
Filemon 6: "Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut."

Filemon 16: "… ei enää orjana vaan orjaa arvokkaampana, rakkaana veljenä. Kovin rakas hän on minulle -- kuinka paljon rakkaampi sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana! "

Filemon 18: "Jos hän on aiheuttanut sinulle vahinkoa tai on sinulle jotakin velkaa, pane se minun laskuuni."

Lyhyt yhteenveto: Paavali oli varoittanut orjien omistajia siitä, että heillä oli velvollisuuksia orjiaan kohtaan ja kuinka orjat olivat samoin vastuussa tekemisistään Jumalan edessä. Paavali ei tuominnut orjuutta kirjeessään Filemonille, mutta hän esitteli Onesimuksen kristillisenä veljenä orjan sijaan. Kun omistaja voi viitata orjaan veljenään, silloin suhde on saavuttanut pisteen, jossa orjuudesta on tullut merkityksetön. Varhaisseurakunta ei hyökännyt suoraan orjuutta vastaan, sen sijaan se halusi uudistaa omistajan ja orjan välisen suhteen. Paavali halusi yhdistää Filemonin ja Onesimuksen kristillisellä rakkaudella niin, että se johtaisi vapauttamiseen. Ainoastaan evankeliumin valolle altistettuna orjuus poistuisi käytännöstä.

Erityispiirteet: Kenties missään muualla Uudessa testamentissa lain ja armon välistä eroa ei ole kuvattu yhtä kauniisti. Rooman laki ja Vanhan testamentin Mooseksen laki antoivat Filemonille vapauden rangaista karannutta orjaansa, joka oli osa hänen omaisuuttaan. Herran Jeesuksen armon konventti antoi omistajalle ja orjalle mahdollisuuden tasaveroiseen kumppanuuteen Kristuksen seurakunnassa.

Käytännön sovellutus: Työnantajat, poliittiset johtajat, liike-elämän johtajat ja lasten vanhemmat voivat seurata Paavalin opetusta kohtelemalla kristittyjä työntekijöitään, työtovereitaan ja perheenjäseniään kuin osana Kristuksen ruumiin jäseniä. Nykyajan kristittyjen ei ole soveliasta käyttää apulaisiaan astinlautoina paremman aseman saavuttamiseksi, vaan kristillisinä veljinään ja sisarinaan, joita on kohdeltava arvokkaasti. Kaikkien kristillisten johtajien on myös oltava tietoisia siitä, että Jumala pitää heitä vastuullisina alaistensa kohtelusta, ovat he sitten kristittyjä tai eivät. Kaikkien on lopulta tehtävä tili teoistaan ja elämästään Jumalalle (Kol. 4:1). English


Uuden testamentin yleiskatsaus



Kirje Filemonille