Kolmas Johanneksen kirje


Kirjoittaja: Kolmannessa Johanneksen kirjeessä ei mainita sen kirjoittajaa. Varhaisimpien kirkkohistorian perinteiden mukaan apostoli Johannes oli sen kirjoittaja. Jotkut epäilevät tätä ja pitävät mahdollisena, että toinen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi, samoin nimeltään Johannes, olisi ollut sen kirjoittaja. Kaikki todisteet kuitenkin viittaavat siihen, että apostoli Johannes kirjoitti sen.

Kirjoitusajankohta: Kolmas Johanneksen kirje kirjoitettiin mitä ilmeisimmin samoihin aikoihin kuin Johanneksen muutkin kirjeet, 1. ja 2. Johanneksen kirje, vuosina 85-95 jKr.

Kirjeen tarkoitus: Johanneksen kolmannen kirjeen kirjoittamiseen oli kolme syytä. Ensinnä, se kirjoitettiin Johanneksen rakkaan työtoverin Gaiuksen kehumiseksi ja rohkaisemiseksi hänen työssään kiertävien lähetyssaarnaajien huolehtimisessa. Toiseksi, hän varoitti epäsuorasti Diotrefeksestä ja tuomitsi hänen epäitsekkään johtamistapansa. Diotrefes oli ottanut valtaansa yhden Vähä-Aasiassa sijainneen seurakunnan ja hänen käytöstapansa olivat ristiriidassa apostoli Johanneksen ja evankeliumin opetusten kanssa. Kolmanneksi, hän kehuu Demetriosta, josta kaikki kertoivat pelkkää hyvää.

Tärkeimmät jakeet:
3. Joh. 4: "Mikään ei tuota minulle suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni elävän totuudessa."

3. Joh. 11: "Rakas ystävä, älä ota esimerkkiä pahasta, vaan hyvästä. Joka tekee hyvää, on Jumalasta, mutta se, joka tekee pahaa, ei ole Jumalaa nähnyt."

Lyhyt yhteenveto: Johannes kirjoittaa Gaiukselle, veljelleen Kristuksessa, joka oli vauras ja kunnioitettu Efeson kaupungin lähistöllä asuva maallikko, tavanomaiseen tyyliinsä painottaen totuutta. Hän kehuu estottomasti Gaiuksen huolenpitoa ja vieraanvaraisuutta, joita hän osoitti tutuille ja tuntemattomille kiertäville saarnaajille, jotka levittivät evankeliumin sanomaa paikasta toiseen. Johannes kannustaa häntä jatkamaan hyvää työtään sen sijaan, että hän sortuisi pahuuteen Diotrefeksen tavoin. Diotrefes oli hankkiutunut erään Vähä-Aasian seurakunnan johtoon eikä suostunut hyväksymään Johanneksen auktoriteettia apostolina. Hän myös torjui Johanneksen lähettämät kirjeet ja ohjeet. Hän levitti pahoja puheita Johanneksesta ja erotti seurakunnastaan jäsenet, jotka tukivat ja avustivat Johanneksen lähettiläitä. Johannes ylistää kirjeensä lopussa Demetriuksen esimerkkiä, jonka toimista hän oli kuullut paljon hyvää.

Erityispiirteet: Tuntemattomille tarjotusta vieraanvaraisuudesta on Vanhassa testamentissa paljon esimerkkejä. Siihen kuuluivat nöyrä ja kiitollinen tuntemattomien vastaanottaminen ja kodin avaaminen heille ruoan, majoituksen ja suojan muodossa (1. Moos. 18:2-8, 19:1-8; Job 31:16-23, 31-32). Vanha testamentti kuvaa israelilaiset vieraana kansana, joka oli riippuvainen Jumalan huolenpidosta (Ps. 39:12). Jumala armossaan täytti heidän tarpeensa, vapautti heidät Egyptistä, sekä syötti ja vaatetutti heidät erämaavaelluksen aikana (2. Moos. 16; 5. Moos. 8:2-5).

Käytännön sovellutus: Johannes tapansa mukaan korosti evankeliumin totuuksien mukaista elämää. Vieraanvaraisuus, tuki ja rohkaisu kristityille lähimmäisillemme olivat yksi Jeesuksen keskeisimmistä opetuksista. Gaius oli mitä oivallisin esimerkki tällaisesta palvelemisesta. Meidän pitäisi toimia samoin aina sen ollessa mahdollista toivottaen lähetystyötä tekevät, saarnaajat ja tuntemattomat kristityt tervetulleiksi, ei ainoastaan seurakuntiimme vaan myös koteihimme ja tarjota heille kaikki mahdollinen tuki ja rohkaisu.

Meidän on myös oltava tietoisia siitä, että seuraamme ainoastaan evankeliumin opettamia käytöstapoja ja että olemme varuillamme Diotrefeksen kaltaisten henkilöiden suhteen, joiden elämäntavat olivat ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. English
Uuden testamentin yleiskatsaus

Kolmas Johanneksen kirje