Toinen Samuelin kirja


Kirjoittaja: 2. Samuelin kirjassa ei mainita sen kirjoittajaa. Se ei voinut olla profeetta Samuel, koska hän kuoli 1. Samuelin kirjassa. On mahdollista, että Naatan tai Gaad kirjoittivat sen (1. Aikak. 29:29).

Kirjoitusajankohta: Alunpitäen 1. ja 2. Samuelin kirjat olivat yksi ainoa kirja. Septuagintan kääntäjät erottivat kirjat toisistaan ja se jatkuu meidän päiviimme saakka. 1. Samuelin kirja kattaa noin sadan vuoden tapahtumat vuodesta 1100 eKr. vuoteen 1000 eKr. 2. Samuelin kirjan tapahtumat kattavat seuraavat neljäkymmentä vuotta. Näin ollen sen kirjoittaminen on tapahtunut vuoden 960 eKr. jälkeen.

Kirjan tarkoitus: 2. Samuelin kirja kertoo kuningas Daavidin hallintokaudesta. Kirja asettaa Daavidille annetun lupauksen (kovenantin) historialliseen aikakauteen.

Tärkeimmät jakeet: Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti" (2. Samuel 7:16).

Kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi suureen ääneen: "Poikani Absalom, Absalom, poikani, poikani!" (2. Samuel 19:5).

"Herra, sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, pelastukseni sarvi, olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta. Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan" (2. Sam. 22:2-4).

Lyhyt yhteenveto:

2. Samuelin kirja voidaan jakaa kahteen pääosaan: Daavidin voitot (luvut 1-10) ja Daavidin ongelmat (luvut 11-20). Kirjan viimeiset luvut (21-24) ovat Daavidin hallintaa koskeva jälkipuhe ja asiat eivät ole aikajärjestyksessä.

Kirja alkaa Daavidin saadessa uutiset koskien Saulin ja hänen poikiensa kuolemaa. Hän julistaa suruajan. Pian tämän jälkeen Daavid kruunataan Juudan kuninkaaksi, kun taas Saulin eloonjäänyt poika Isboset kruunataan Israelin kuninkaaksi (luku 2). Tästä seuraa sisällissota ja Isboset murhataan, jonka jälkeen israelilaiset pyytävät Daavidia myös omaksi kuninkaakseen (luvut 4-5).

Daavid siirrättää maan pääkaupungin Hebronista Jerusalemiin ja myöhemmin siirrättää Liitonarkin sinne (luvut 5-6). Jumala ei salli Daavidin rakennuttaa temppeliä Jerusalemin, jonka seurauksena hän antaa Daavidille seuraavat lupaukset: 1) Daavidin poika hallitsee hänen jälkeensä; 2) Daavidin poika rakennuttaa temppelin; 3) Daavidin jälkeläiset hallitsisivat iankaikkisesti; ja 4) Jumala olisi aina armollinen Daavidin jälkeläisille (2. Samuel 7:4-16).

Daavid johtaa Israelin moniin voittoihin heitä ympäröivistä viholliskansoista. Hän on armollinen Joonatanin perheelle ottamalla Mefibosetin, Joonatanin vammautuneen pojan (luvut 8-10), hoviinsa.

Tämän jälkeen seuraa Daavidin lankeemus. Hän himoitsee kaunista Batsebaa, tekee huorin hänen kanssaan ja tapattaa hänen aviomiehensä (luku 11). Profeetta Naatanin vaatiessa Daavidia tilille synneistään, Daavid tunnustaa syntinsä ja saa Jumalalta anteeksiannon. Herra kuitenkin kertoo Daavidille ongelmien nousevan hänen omasta perheestään.

Näin tapahtuu Davidin esikoispojan Amnonin raiskatessa sisarpuolensa Tamarin. Tamarin veli Absalom kostaa tämän tappamalla Amnonin. Absalom pakenee Jerusalemista isänsä vihaa. Myöhemmin Absalom kapinoi Daavidia vastaan ja muutamat Daavidin aiemmista kumppaneista liittyvät kapinaan (luvut 15-16). Daavid joutuu itse pakenemaan Jerusalemista ja Absalom julistautuu kuninkaaksi ja hallitsee lyhyen ajan. Kapinoitsija kukistetaan ja joutuu tapetuksi vastoin Daavidin toiveita. Daavid suree kaatunutta poikaansa.

Yleinen tyytymättömyys vallitsee Daavidin hallinnon loppukautta. Israelilaiset uhkaavat erota Juudeasta ja Daavidin on pakko kukistaa tämäkin kapina (luku 20).

Kirjan jälkipuhe käsittelee maata vaivannutta kolmen vuoden nälänhätää (luku 21), Daavidin laulua (luku 22), luettelee Daavidin urheimpien sotilaiden saavutukset (luku 23) ja kertoo Daavidin synnillisestä kansan luetteloinnista ja sitä seuranneesta vitsauksesta (luku 24).

Ennakoinnit: Herra Jeesus Kristus on nähtävissä kahdessa kohtaa 2. Samuelin kirjassa. Ensimmäinen kohta on Daavidin lupauksessa 2. Sam. 7:16: "Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti" ja se toistetaan Luukas 1:3-33, missä enkeli ilmestyy Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymän: "Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." Kristus on Daavidin kovenantin täyttymys; hän on Daavidin jälkeläinen ja Jumalan Poika, joka hallitsee iankaikkisesti.

Toiseksi, Jeesus tulee esille Daavidin elämän loppuvaiheen laulussa (2. Sam. 22:2-51). Hän laulaa kalliostaan, turvapaikastaan ja pelastajastaan. Jeesus on kalliomme (1. Kor. 10:4; 1. Piet. 2:7-9), Israelin Vapauttaja (Room. 11:25-27), linnoitus, jonka turviin me voimme paeta pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta (Hepr. 6:18), ja ainoa Pelastajamme (Luuk. 2:11; 2. Tim. 1:10).

Käytännön sovellutus: Jokainen meistä voi langeta. Jopa Daavidin kaltainen mies, joka sydämestään halusi seurata Jumalaa ja jota Jumala oli siunannut runsaasti, oli altis houkutuksille. Daavidin synti Batseban kanssa on varoittava esimerkki meille varjella sydämemme, silmämme ja mielemme synnin houkutuksilta. Ylpeytemme hengellisestä kypsyydestämme ja kyvystämme vastustaa houkutuksia on monesti ensimmäinen askel kohti turmiota (1. Kor. 10:12).

Jumala armossaan antaa meille jopa kaikkein karmeimmat syntimme anteeksi, jos kadumme niitä aidosti. Synnin aikaansaamat haavat jättävät monesti arpia. Synnillä on seurauksensa ja jopa niiden anteeksisaamisen jälkeen Daavid niitti, mitä oli kylvänyt. Hänen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta syntynyt poikansa kuoli (2. Sam. 12:14-24) ja Daavidin suhde rakastavaan taivaalliseen isäänsä koki särön (Ps. 32 ja 51). Kuinka onkaan parempi välttää syntiä ensikädessä kuin pyytää anteeksiantoa jälkikäteen! English
Vanhan testamentin yleiskatsaus

Toinen Samuelin kirja