Toinen kuninkaiden kirja



Kirjoittaja: 2. Kuninkaitten kirjassa ei mainita sen kirjoittajaa. Perinnetiedon mukaan profeetta Jeremias on sekä 1. että 2. Kuninkaitten kirjan kirjoittaja.

Kirjoitusajankohta: 1. Kuninkaitten kirja kirjoitettiin todennäköisesti vuosien 560 and 425 eKr. välillä.

Kirjan tarkoitus: 2. Kuninkaitten kirja on jatkoa 1. Kuninkaitten kirjalle. Siinä jatketaan jakautuneen kuningaskunnan kuninkaitten historiaa (Israelin ja Juudan). 2. Kuninkaitten kirjassa Israelin ja Juudan valloitus ja Assyriaan ja Babyloniaan karkottaminen tulevat päätökseen.

Tärkeimmät jakeet:

2. Kun. 17:7-8: "Näin tapahtui siksi, että israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan. Vaikka Herra oli tuonut heidät pois Egyptin maasta ja vapauttanut heidät faraon, Egyptin kuninkaan, vallasta, he olivat ryhtyneet palvelemaan muita jumalia. He olivat alkaneet noudattaa niiden kansojen tapoja, jotka Herra oli hävittänyt heidän tieltään, ja niitä menoja, jotka heidän kuninkaansa olivat ottaneet käyttöön.

2. Kun. 22:1a-2: "Josia oli kuninkaaksi tullessaan kahdeksanvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta. Josia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. Hän kulki kaikessa esi-isänsä Daavidin teitä, poikkeamatta oikealle tai vasemmalle."

2. Kun. 24:2: "Silloin Herra lähetti Jojakimin kimppuun kaldealaisia, syyrialaisia, moabilaisia ja ammonilaisia. Herra päästi nämä joukot hyökkäämään Juudaan ja hävittämään sitä sen sanan mukaisesti, jonka hän oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla puhunut."

2. Kun. 8:19: "Palvelijansa Daavidin tähden Herra ei kuitenkaan halunnut tuhota Juudaa, sillä hän oli luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi."

Lyhyt yhteenveto: 2. Kuninkaitten kirja ennustaa jakautuneen kuningaskunnan tuhon. Profeetat jatkoivat varoituksiaan Jumalan tuomiosta, mutta kansa ei tehnyt parannusta. Israelia hallitsivat toistuvasti pahat kuninkaat ja vaikka muutamat Juudan kuninkaat olivat hyviä, suurin osa Juudan kuninkaista johdatti kansaa pois Jehovan palvelemisesta. Nuo muutamat hyvät hallitsijat Elisan ja muiden profeettojen kanssa eivät pystyneet pysäyttämään kansan rappioitumista. Assyrialaiset tuhosivat lopulta pohjoisen kuningaskunnan ja 136 vuotta myöhemmin babylonialaiset tuhosivat eteläisen Juudan kuningaskunnan.

2. Kuninkaitten kirjassa on kolme pääaihetta. Ensimmäiseksi, Herra tuomitsee kansansa tottelemattomuuden, kun he kääntävät selkänsä hänelle. Israelilaisten uskottomuus tuli ilmi heidän kuninkaitten epäjumalanpalvonnassa, jonka seurauksena Jumala käytti hurskasta vihaansa niskoittelevaa kansaa kohtaan. Toiseksi, profeettojen ennustukset kävivät aina toteen. Koska Herra pitää aina lupauksensa, samoin hänen profeettojensa sanat käyvät aina toteen. Kolmanneksi, Herra on uskollinen. Hän muisti lupauksensa Daavidille (2. Sam. 7:10-13) ja huolimatta kansan tottelemattomuudesta ja pahojen kuninkaitten hallinnasta, Jumala ei tuhonnut Daavidin verilinjaa.

Ennakoinnit: Jeesus käytti Sarpatin leskivaimoa 1. Kuningasten kirjasta ja Naamania 2. Kuningasten kirjasta kuvaamaan Jumalan sääliä niitä kohtaan, joita juutalaiset pitivät arvottomina: köyhiä, heikkoja, alistettuja, veronkerääjiä, samarialaisia ja pakanoita. Käyttäessään köyhää leskivaimoa ja spitaalista esimerkkeinään, Jeesus osoitti olevansa suuri Parantaja, joka parantaa ja auttaa niitä, jotka tarvitsevat eniten Kaikkivaltiaan armoa. Tämä sama totuus on Kristuksen ruumiin, seurakunnan, ydin. Hän käyttää sitä vetääkseen luokseen ihmisiä kaikista yhteiskunnan kerroksista, miehiä ja naisia, rikkaita ja köyhiä, juutalaisia ja pakanoita (Ef. 3:1-6).

Monet Elisan ihmeteot olivat esimerkkejä Jeesuksen tulevista ihmeistä. Elisa herätti henkiin sunemilaisen naisen pojan (2. Kun. 4:34-35), paransi spitaalisen Naamaan (2. Kun. 5:1-19) ja ruokki leivällä sata miestä niin, että ruokaa jäi vielä tähteeksi (2. Kun. 4:42-44).

Käytännön sovellutus: Jumala vihaa syntiä eikä salli sen jatkuvan määräämättömästi. Jos me olemme hänen omiaan, joudumme hänen kurinpitonsa kohteeksi ollessamme tottelemattomia. Lapsiaan rakastava isä ojentaa heitä kasvattaakseen heitä ja osoittaakseen, että he todella kuuluvat hänelle. Jumala käyttää toisinaan uskottomia kurittaakseen lapsiaan ja varoittaa meitä ennen tuomion toimeenpanoa. Kristittyinä meillä on hänen Sanansa ohjanamme ja se varoittaa meitä poikkeamasta hänen polultaan. Kuten entisaikain profeetat, hänen Sanansa on luotettava ja se kertoo meille aina totuuden. Jumala on aina uskollinen eikä hän koskaan hylkää meitä, teemme mitä tahansa.

Leskivaimo ja spitaalinen ovat meille esimerkkeinä koskien Kristuksen ruumista. Aivan kuten Elisa sääli noita yhteiskunnan arvottomimpia, meidän on samoin toivotettava tervetulleeksi kaikki Kristuksen omat seurakuntaamme. Jumala ei "erottele ihmisiä" (Apt. 10:34), eikä meidänkään tule sitä tehdä. English


Vanhan testamentin yleiskatsaus



Toinen kuninkaiden kirja