Toinen aikakirja


Kirjoittaja: 2. Aikakirjassa ei mainita sen kirjoittajaa. Perinnetiedon mukaan Esra kirjoitti 1. ja 2. Aikakirjan.

Kirjoitusajankohta: 2. Aikakirja kirjoitettiin todennäköisesti vuosien 450 and 425 eKr. välillä.

Kirjan tarkoitus: 1. ja 2. Aikakirja käsittelevät pitkälti samoja aiheita kuin 1. ja 2. Samuelin kirja ja 1. ja 2. Kuninkaitten kirjat. 1. ja 2. Aikakirja keskittyvät tuon ajan pappisasioihin. 2. Aikakirja on periaatteessa kansakunnan uskonnollisen historian arviointi.

Tärkeimmät jakeet: 2. Aikakirja 1:18, " Salomo käski rakentaa Herralle temppelin ja itselleen palatsin."

2. Aikakirja 29:1-3, "Hiskia tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli Abia, Sakarjan tytär. Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt. Ensimmäisen hallitusvuotensa ensimmäisessä kuussa Hiskia avasi ja korjautti Herran temppelin ovet."

2. Aikakirja 36:14, "Myös kaikki johtomiehet, papit ja kansa luopuivat Herrasta, alkoivat noudattaa muiden kansojen kauhistuttavia tapoja ja saastuttivat Jerusalemin temppelin, jonka Herra oli pyhittänyt itselleen."

2. Aikakirja 36:23, "Näin sanoo Kyyros, Persian kuningas: Herra, taivaan Jumala, on antanut minulle kaikki maan valtakunnat. Hän on nyt käskenyt minun rakentaa itselleen temppelin Juudan Jerusalemiin. Kaikkien teidän, jotka kuulutte hänen kansaansa, tulee lähteä sinne. Olkoon Herra, teidän Jumalanne, teidän kanssanne!"

Lyhyt yhteenveto:

2. Aikakirjassa on eteläisen kuningaskunnan, Juudan, historia Salomonin valtakaudesta Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Juudan rappeutuminen on suuri pettymys, mutta kirjassa korostetaan hengellisiä uudistajia, jotka pyrkivät kääntämään ihmiset takaisin Jumalan luo. Huonoista kuninkaista ja hyvien kuninkaitten epäonnistumisista kerrotaan vähän; pääpaino on hyvissä uutisissa. Koska 2. Aikakirjassa on papillinen tarkastelukulma, pohjoinen kuningaskunta mainitaan harvoin, koska siellä palvottiin epäjumalia ja se kieltäytyi tunnustamasta Jerusalemin temppelin asemaa. 2. Aikakirja päättyy Jerusalemin ja temppelin tuhoon.

Ennakoinnit: Kuten kaikissa Vanhan testamentin viittauksissa kuninkaisiin ja temppeliin, näemme niissä heijastuksen Kuninkaitten Kuninkaista - Jeesuksesta Kristuksesta - ja Pyhän Hengen temppelistä, Jumalan kansasta. Jopa Israelin parhaimmilla kuninkailla oli syntisten ihmisten heikkoudet ja he hallitsivat kansaansa puutteellisesti. Kuninkaitten Kuninkaan tullessa maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan aikana, hän asettuu koko maan valtaistuimelle kuningas Daavidin oikeutettuna manttelinperijänä. Vasta silloin meillä on täydellinen kuningas, joka hallitsee oikeudenmukaisesti ja pyhästi ja josta parhaimmatkin Israelin kuninkaat saattoivat vain uneksia.

Salomonin rakentama temppeli ei ollut tarkoitettu kestämään iankaikkisesti. Vain 150 vuotta myöhemmin se oli ajan hampaan nakertamisen ja epäjumalanpalvontaan kääntyneiden sukupolvien laiminlyöntien vuoksi korjausten tarpeessa (2. Kun. 12). Pyhän Hengen temppeli - Kristukseen uskovat - kestävät iankaikkisesti. Me Jeesukselle kuuluvat emme ole rakennettu käsin, vaan Jumalan tahdon voimalla (Joh. 1:12-13). Meissä asuva Henki ei koskaan jätä meitä ja antaa meidät turvallisesti Jumalan käsiin jonakin päivänä (Ef. 1:13; 4:30). Mikään maanpäällinen temppeli ei jaa tuota samaa kohtaloa.

Käytännön sovellutus: Aikakirjojen lukijaa kehotetaan tarkastelemaan kutakin mennyttä sukupolvea ja pohtimaan, miksi niitä siunattiin kuuliaisuudesta ja rangaistiin pahuudesta. Meidän on myös verrattava näiden sukupolvien kärsimyksiä omiimme, sekä yhteisöllisellä että henkilökohtaisella tasolla. Jos meillä tai seurakunnallamme on vaikeuksia, on etumme mukaista tarkastella uskoamme ja sen kanssa elämistä israelilaisten elämänkokemuksiin eri kuninkaitten alaisuudessa. Jumala vihaa syntiä eikä siedä sitä. Voimme kuitenkin oppia Aikakirjoista, että Jumala haluaa antaa anteeksi niille, jotka nöyrästi rukoilevat ja tekevät parannuksen (1. Joh. 1:9).

Jos voisit pyytää mitä tahansa Jumalalta, mitä se olisi? Suunnattomia rikkauksia? Hyvää terveyttä itsellesi ja rakkaimmillesi? Valtaa kuoleman ja elämän ylitse? Kuinka mahtavaa olisikaan saada tällainen valinnan mahdollisuus, eikö totta? Jumala teki tällaisen tarjouksen Salomonille, eikä hän valinnut yhtäkään edellä mainituista asioista. Hän pyysi viisautta ja tietämystä voidakseen täyttää hyvin Jumalan hänelle asettamat odotukset. Jumala on antanut meille jokaiselle tehtävän täytettäväksi. Suurin tekomme Jumalalle on hänen tahtonsa täyttäminen elämässämme. Tämän täyttämiseksi tarvitsemme "viisautta ylhäältä" (Jaak. 3:17) ymmärtääksemme hänen tahtonsa ja tunteaksemme hänet läpikotaisin, jotta voimme tulla Kristuksen kaltaisiksi teoissamme ja ajatuksissamme (Jaak. 3:17). English
Vanhan testamentin yleiskatsaus

Toinen aikakirja