Voiko yksijumalaisuuden todistaa oikeaksi?


Kysymys: Voiko yksijumalaisuuden todistaa oikeaksi?

Vastaus:
Sana "yksijumalaisuus" (monoteismi) muodostuu kahdesta erillisestä sanasta: "mono" merkitsee yhtä ja "teismi" merkitsee uskoa henkilöityneeseen Jumalaan. Tarkemmin määriteltynä yksijumalaisuus on usko yhteen oikeaan Jumalaan, joka on kaiken luoja, ylläpitäjä, ja tuomari. Monoteismi eroaa henoteismistä, jossa uskotaan moniin jumaliin, yhden ollessa yli muiden. Se on vastakkainen polyteismille, joka on usko useamman kuin yhden jumalan olemassaoloon.

Monoteismin puolesta on monia perusteluita, mukaan lukien varta vasten annettu ilmoitus (Raamattu), luonnollinen ilmoitus (filosofia), samoin kuin historiallinen antropologia (ihmistiede). Nämä käsitellään ainoastaan lyhyesti alla, eikä tätä voida pitää tyhjentävänä selontekona.

Raamatulliset perusteet monoteismille
5. Moos. 4:35: Tämän kaiken te saitte nähdä todistukseksi siitä, että Herra on Jumala ja ettei hänen lisäkseen ole ketään toista." 5. Moos. 6:4: "Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin." Mal. 2:10a, "Eikö meillä kaikilla ole sama isä? Eikö yksi ja sama Jumala ole meidät luonut?" 1. Kor. 8:6: "Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät." Efes. 4:6: "Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa." 1. Tim. 2:5: "Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus." Jaak. 2:19: "Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat."

On tietenkin selvää, että monille ei riitä Raamatun todistus yhden Jumalan olemassaolosta. Tämä johtuu siitä, että ilman Jumalaa ei ole mahdollista todistaa Raamatun olevan hänen Sanansa. Voimme kuitenkin perustella, että koska Raamattu on kaikkein luotettavin yliluonnollinen todiste ja se vahvistaa opetuksensa sisällön, näin ollen näillä perusteilla monoteismi voidaan hyväksyä. Samankaltainen perustelu olisi Jeesuksen Kristuksen opetukset ja uskomukset, todistihan hän olevansa Jumala (tai ainakin olleensa Jumalan hyväksymä) yliluonnollisen syntyperänsä, elämänsä, ja kuolleista ylösnousemisensa kautta. Jumala ei voi valehdella tai pettää; näin ollen Jeesuksen uskomukset ja opetukset olivat tosia. Näin ollen monoteismi, johon Jeesus uskoi ja opetti, on tosi. Tämä perustele ei kenties ole kovinkaan vakuuttava niille, jotka eivät ole selvillä Raamatun ja Kristuksen antamista yliluonnollisista vahvistuksista, mutta se on joka tapauksessa hyvä lähtökohta niiden todistuksen vahvuudesta perillä oleville.

Historialliset perustelut monoteismille
Yleisyyteen pohjautuvat perustelut ovat aina epäilyttäviä, mutta on kuitenkin kiinnostavaa, kuinka paljon monoteismi on vaikuttanut maailman uskontoihin. Suosittu uskontojen kehitysoppiteoria pohjautuu yleiseen kehitysoppinäkemykseen, olettaen kehitysopillisen ihmistieteen näkevän alkeellisimmissa kulttuureissa uskonnollisen kehityksen varhaisemmat vaiheet. Tämä kehitysopillisen teorian ongelmat ovat moninaiset. 1) Sen väittämiä kehitysvaiheita ei ole koskaan havaittu; itse asiassa missään kulttuurissa ei näytä olleen kohti monoteismiä kulkenutta kehityskaarta—itse asiassa vastakkainen vaikuttaa todennäköisemmältä. 2) Antropologisen metodin "primitiivisyyden" määritelmä rinnastuu teknologiseen kehitykseen, joka tuskin on hyväksyttävä kriteeri, koska kaikissa kulttuureissa monia osa-alueita. 3) Monissa tapauksissa otaksutut kehitysvaiheet puuttuvat tai ovat poissa. 4) Lopuksi, monissa polyteistisissä kulttuureissa on merkkejä monoteismistä jo niiden varhaisissa vaiheissa.

Monoteistinen Jumala on henkilökohtainen, miespuolinen, taivaassa asuva, suuren tiedon ja voiman omaava, maailman luoja, vastuullisen moraalin perustaja, jolle olemme teoistamme vastuussa, jota me olemme loukanneet tottelemattomuudellamme, josta me olemme vieraantuneet, mutta joka on myös mahdollistanut sovinnon kanssaan. Lähestulkoon jokaisessa uskonnossa oli jonkinlainen muunnelma tästä Jumalasta, ennen kuin se muuttui polyteistiseksi kaaokseksi. Näin ollen vaikuttaa siltä, että suurin osa uskonnoista on alkanut monoteistisinä ja sitten ne ovat muuttuneet polyteistisiksi, animistisiksi, ja magistisiksi - eikä suinkaan toisin päin. (Islam on hyvin harvinainen tapaus, tehtyään täyden käännöksen ja palautuen monoteistiseksi uskonnoksi.) On hyvin harvinaista löytää polyteistinen uskonto, jossa yhtä tiettyä jumalaa ei pidetä muiden yläpuolella, jossa muut vähempiarvoiset jumalat toimivat lähinnä välittäjän roolissa.

Filosofinen/Teologinen perustelu monoteismille
On olemassa monia filosofisia perusteluita, miksi ei voi olla kuin yksi Jumala. Monet niistä riippuvat siitä, millainen metafyysinen näkemys henkilöllä on realiteetista. Valitettavasti tässä lyhyessä artikkelissa on mahdotonta keskustella näistä metafysiikan eri näkemyksistä ja siten näyttää, kuinka ne osoittavat kohti monoteismiä; toteamme vain, että monoteismille on olemassa hyvin vahvat filosofiset ja teologiset perusteet, jotka ovat olleet selvillä jo vuosituhannen ajan (ja jotka ovat suurimmaksi osaksi melkoisen itsestään selviä). Lyhyesti, on kolme perustelua, jotka ovat tutkimisen arvoisia:

1. Jos olisi useampia kuin yksi Jumala, maailmankaikkeus olisi sekasortoinen johtuen useammasta luojasta, mutta koska maailmankaikkeus ei ole sekasorron vallassa, on olemassa vain yksi ainoa Jumala.

2. Koska Jumala on täydellinen, toista Jumalaa ei voi olla olemassa, sillä silloin heidän pitäisi olla jollakin tavoin erilaisia ja pienikin eroavaisuus täydellisyydestä merkitsisi vähempää kuin täydellinen ja näin ollen se ei voisi olla Jumala.

3. Koska Jumala on ääretön, hän ei voi koostua osakokonaisuuksista (sillä osia lisäämällä ei voi muodostaa äärettömyyttä). Jos Jumalan olemassaolo ei ole vain osa häntä (näinhän on kaikkien asioiden kohdalla, jotka voivat olla tai eivät voi olla olemassa), silloin hän on ääretön. Näin ollen ei voi olla kahta ääretöntä olentoa, koska silloin toisen pitäisi olla erilainen kuin toinen.

Joku saattaisi väittää, että useampi ei eliminoi "jumalien" alaluokkaa, ja voimme hyväksyä tämän ehdotuksen. Vaikka tiedämme Raamatun perusteella, että näin ei voi olla, on teoria itsessään oikea. Jumala olisi toisin sanoen voinut luoda alempiarvoisia jumalia, vaikka hän ei niin tehnytkään. Jos hän olisi luonut, nämä "jumalat" olisivat rajallisia, luotuja olemuksia - eräällä tavoin kuten enkelit (Ps. 82). Tämä ei vahingoita monoteismin kannattajien asemaa, sillä heidän näkemyksensä ei kiellä muiden henkiolentojen olemassaoloa - ainoastaan, että ei voi olla kuin yksi ainoa Jumala.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Voiko yksijumalaisuuden todistaa oikeaksi?