Mitä tapahtui testamenttien välisenä aikana?



Kysymys: Mitä tapahtui testamenttien välisenä aikana?

Vastaus:
Vanhan ja Uuden testamentin välistä aikaa kutsutaan "intertestamentaariseksi" ajanjaksoksi. Tänä aikana Jumala ei antanut mitään uusia profeetallisia julistuksia ja tämän vuoksi tätä aikakautta kutsutaan 400 hiljaiseksi vuodeksi. Palestiinan poliittinen, uskonnollinen ja sosiaalinen tilanne muuttui huomattavasti tänä aikana. Profeetta Daniel oli ennustanut suuriman osan näistä tapahtumista (lue Danielin luvut 2, 7, 8 ja 11 ja vertaa niitä historiallisiin tapahtumiin.)

Israel oli Persian alaisuudessa 532-332 eKr. Persialaiset sallivat juutalaisten harjoittaa omaa uskontoaan juurikaan puuttumatta siihen. Heidän sallittiin rakentaa temppelinsä uudelleen ja harjoittaa jumalanpalvelusta (2. Aik. 36:22-23; Esra 1:1-4). Tähän ajanjaksoon kuului viimeiset 100 vuotta Vanhan testamentin kaudesta ja noin 100 ensimmäistä vuotta intertestamentaarisesta ajanjaksosta. Tämä ajanjakso oli varsin rauhallinen ja ihmiset olivat tyytyväisiä, mutta kyseessä oli tyyni ennen myrskyä.

Aleksanteri Suuri oli kukistanut Dareios Persialaisen tuoden kreikkalaisvallan maailmaan. Aleksanteri oli Aristoteleen oppilas ja hyvin koulutettu kreikkalaisessa filosofiassa ja politiikassa. Hän halusi kreikkalaista kulttuuria edistettävän kaikissa valtaamissaan maissa. Tämän vuoksi heprealainen Vanha testamentti käännettiin kreikaksi ja nyt tämä käännös tunnetaan nimellä Septuaginta. Suurin osa Uuden testamentin viittauksista Vanhaan testamenttiin käyttää Septuagintan sanamuotoja. Aleksanteri salli juutalaisille uskonnollisen vapauden, vaikka hän suosi voimakkaasti kreikkalaista elämäntapaa. Tämä ei merkinnyt Israelille hyvää muutosta, koska kreikkalainen kulttuuri oli hyvin maallinen. humanistinen ja jumalanvastainen.

Kun Aleksanteri kuoli, hänen seuraajansa hallitsivat Juudeaa, huipentuen Antiokhos Epifanekseen. Antiokhos teki paljon enemmän kuin vain kielsi uskonnonvapauden juutalaisilta. Noin 167 eKr. hän syrjäytti laillisen pappisperijän virasta ja häpäisi temppelin saastaisilla eläimillä ja pakanallisella alttarilla (Mark. 13:14). Tämä vastasi raiskausta uskonnollisessa mielessä. Lopulta juutalaisten vastustus Antiokhosta vastaan palautti laillisen ylipapin virkaan ja pelasti temppelin. Tätä seuranneeseen ajanjaksoon kuului sotia, väkivaltaa ja kapinoita.

Noin vuonna 63 eKr. roomalainen Pompey valloitti Palestiinan alistaen koko Juudean Rooman keisareille. Tämä johti siihen, että Rooman keisari ja senaatti nimittivät Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Rooma verotti ja hallitsi juutalaisia ja lopulta surmasi Messiaan ristillä. Roomalainen, kreikkalainen ja heprealainen kulttuuri olivat näin olleen sekoittuneet toisiinsa Juudeassa.

Kaksi merkittävää poliittista ja uskonnollista ryhmää muodostui Palestiinassa kreikkalaisten ja roomalaisten hallinnon alaisuudessa. Fariseukset lisäsivät Mooseksen lakiin suullisia perinteitä ja päätyivät lopulta pitämään omia lakejaan Jumalan lakeja tärkeämpinä (Mark. 7:1-23). Vaikka Jeesuksen opetukset olivat usein samaa mieltä fariseusten opetusten kanssa, hän moitti heidän lakihenkisyyttään ja säälin puutetta. Saddukeukset edustivat ylempää ja varakkaampaa kansanluokkaa. Saddukeukset hallitsivat Sanhedrinin kautta ja hylkäsivät kaikki muut Vanhan testamentin kirjat paitsi Mooseksen kirjat. He kieltäytyivät uskomasta ylösnousemukseen ja olivat usein samaa mieltä kreikkalaisten kanssa, joita he ihailivat suuresti.

Kristuksen esiinastumista edeltäneet tapahtumat vaikuttivat syvästi juutalaisiin. Sekä juutalaiset että muiden kansojen pakanat olivat hyvin tyytymättömiä uskontoon. Pakanat olivat alkaneet epäillä polyteismin oikeellisuutta. Roomalaiset ja kreikkalaiset irtaantuivat mytologiastaan ja lähentyivät juutalaisten pyhiä kirjoituksia, jotka olivat nyt helposti luettavissa kreikaksi ja latinaksi. Juutalaiset olivat kuitenkin epätoivoisia. Taas yhden kerran heidän maansa oli valloitettu, heitä sorrettiin ja aivopestiin. He olivat vailla toivoa ja heidän uskonsa tila oli vieläkin alhaisempi. He olivat vakuuttuneita, että ainoastaan Messiaan ilmaantuminen voisi pelastaa heidät ja heidän uskontonsa.

Uusi testamentti on kertomus tuon toivon tulemisesta, ei ainoastaan juutalaisille, vaan koko maailmalle. Kristus täytti profetiat, mitä monet olivat odottaneet ja monet häntä odottaneet myös sen tunnistivat. Kertomus roomalaisesta sadanpäämiehestä, itämään tietäjistä ja fariseuksesta nimeltä Nikodeemus osoittavat, kuinka monet tuona aikana eläneet tunnistivat Jeesuksen Messiaana. Neljän sadan vuoden hiljaisuus katkesi suurimpaan koskaan kerrottuun tapahtumaan: Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mitä tapahtui testamenttien välisenä aikana?