Mikä on synnin määritelmä?



Kysymys: Mikä on synnin määritelmä?

Vastaus:
Raamatussa synti kuvaillaan Jumalan lain rikkomiseksi (1. Joh. 3:4) and kapinaksi Jumalaa vastaan (5. Moos. 9:7; Joosua 1:18). Synti sai alkunsa Saatanasta, joka oli ilmeisesti kaikkein kaunein ja voimakkain enkeli. Hän ei ollut tyytyväinen asemaansa, hän halusi Jumalaa korkeammalle, tämä oli hänen lankeemuksensa, synnin alku (Jesaja 14:12-15). Hänet nimettiin Saatanaksi ja hän toi synnin ihmiskunnan keskuuteen Eedenin puutarhassa. Siellä hän houkutteli Aadamin ja Eevan samalla viettelyksellä: "tulette Jumalan kaltaisiksi." 1. Moos. luku 3 kuvailee Aadamin ja Eevan kapinaa Jumalaa ja hänen käskyään vastaan. Noista ajoista lähtien synti on periytynyt kaikkien sukupolvien kautta ja me, Aadamin jälkeläiset, olemme perineet synnin häneltä. Room. 5:12 kertoo meille synnin tulleen maailmaan Aadamin kautta ja kuoleman periytyneen kaikille ihmisille, koska "synnin palkka on kuolema" (Room. 6:23).

Aadamin kautta ihmiskunta sai luontaisen taipumuksemme synnin tekoon ja kaikki ihmiset ovat luonnostaan syntisiä. Kun Aadami lankesi syntiin, hänen sisäinen luonteensa muuttui synnin kapinallisuuden vaikutuksesta tuottaen hänelle hengellisen kuoleman ja mädännäisyyden. Nämä ominaisuudet siirtyisivät hänen jälkeläisilleen. Me olemme syntisiä, emme koska teemme syntiä; paremminkin teemme syntiä, koska olemme syntisiä. Tämä periytyvä turmeltuneisuus tunnetaan perisynnin nimellä. Aivan kuten me perimme fyysiset ominaisuudet vanhemmiltamme, me perimme syntisen olemuksemme Aadamilta. Kuningas Daavid murehti tätä langenneen ihmiskunnan tilaa Psalmissa 51:7: "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."

Toista synnin muotoa kutsutaan siirtyneeksi synniksi. Vastaavaa kreikan kielen sanaa "logizomai" käytetään sekä taloudellisessa ja laillisessa merkityksessä. Tämä kreikan sana tarkoittaa "yhdelle kuuluvan ottamista ja sen tallentamista toisen henkilön tilille". Ennen Mooseksen lain antamista syntiä ei luettu ihmisen tilille, vaikka kaikki ihmiset olivat syntisiä perisynnin vuoksi. Lain antamisen jälkeen lain rikkomisesta aiheutui syylliseksi julistaminen (Room. 5:13). Jopa ennen lain rikkomisesta aiheutuneiden seurausten siirtämistä ihmisten päälle synnin lopullinen rangaistus, kuolema, hallitsi ihmiskuntaa (Room. 5:14). Kaikki ihmiset Aadamista Moosekseen olivat kuolemaan tuomittuja, eivät synnistä johtuneen Mooseksen lain rikkomisen vuoksi (jota ei vielä oltu annettu), vaan koska heillä oli peritty syntinen luonne. Mooseksen jälkeen ihmiset olivat kuolemaantuomittuja sekä Aadamilta perityn syntisen luonteen takia, että Aadamin Jumalan lain rikkomisesta aiheutuneen siirtyneen syntisyyden vuoksi.

Jumala hyödynsi synnin siirtämismahdollisuutta ihmiskunnan kohdalla siirtäessään uskovien synnit Jeesuksen Kristuksen nimiin. Hän maksoi synnin rangaistuksen – kuoleman – ristillä. Jumala kohteli Jeesusta ikäänkuin hän olisi syntinen. Jumala siirsi meidän syntimme Jeesuksen päälle, vaikka hän ei ollut syntinen ja antoi hänen kuolla koko maailman syntien tähden (1. Joh. 2:2). On tärkeää ymmärtää, että synti siirrettiin hänen päälleen. Hän ei perinyt sitä Aadamilta. Hän kärsi synnin rangaistuksen, mutta hän ei ollut koskaan syntinen. Synti ei koskaan päässyt koskettamaan hänen puhdasta ja täydellistä luontoaan. Häntä kohdeltiin ikään kuin hän olisi ollut syyllinen kaikkiin ihmiskunnan tekemiin synteihin, vaikka hän ei ollut tehnyt yhtään syntiä. Vastavuoroisesti Jumala siirsi Kristuksen vanhurskauden uskoville ja hyvitti meidän tiliämme hänen oikeudenmukaisuudellaan aivan samoin kuin hän oli siirtänyt kaikki meidän syntimme Kristuksen niskaan (2. Kor. 5:21).

Kolmas synnin luokka on henkilökohtainen synti. Se on synti, jonka jokainen ihminen tekee päivittäin. Koska me olemme perineet synnillisen luonteen Aadamilta, me syyllistymme yksittäisiin, henkilökohtaisiin synteihin, aina näennäisen pienistä valheista murhaan saakka. Niiden, jotka eivät ole laittaneet uskoaan Jeesukseen Kristukseen, täytyy maksaa näiden henkilökohtaisten syntien rangaistus, samoin kuin perityn synnin ja siirtyneen synnin rangaistuksen. Uskovat on kuitenkin vapahdettu synnin iankaikkisesta rangaistuksesta – helvetistä ja hengellisestä kuolemasta – mutta heillä on myös voimaa synnin vastustamiseen. Pystymme siis valitsemaan, teemmekö syntiä vai emme, koska meillä on Pyhän Hengen antamaa voimaa. Pyhä Henki asuu meissä ja pyhittäen meidät ja todentaen meidät syyllisiksi synteihimme niitä tehdessämme (Room. 8:9-11). Tunnustaessamme henkilökohtaiset tekosyntimme Jumalalle ja pyytäessämme häneltä anteeksiantoa, meidän kumppanuutemme ja yhteydenpitomme hänen kanssaan uusiutuu. “Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Meidät on kolminkertaisesti tuomittu kuolemaan, perityn synnin, siirretyn synnin, ja henkilökohtaisen tekosynnin vuoksi. Ainoa oikea synnin rangaistus on kuolema (Room. 6:23), se ei ole ainoastaan fyysinen kuolema vaan iankaikkinen kuolema (Ilm. 20:11-15). Onneksi peritty synti, siirretty synti ja henkilökohtainen synti on naulittu Jeesuksen ristiin ja nyt uskon kautta pelastajaamme Jeesukseen Kristukseen meillä on: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto. Näin Jumala on antanut armonsa rikkauden tulla runsaana osaksemme ja suonut meille kaikkea viisautta ja ymmärrystä” (Ef. 1:7-8).

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mikä on synnin määritelmä?