Mitä Raamattu opettaa sielun nukkumisesta?



Kysymys: Mitä Raamattu opettaa sielun nukkumisesta?

Vastaus:
"Sielun nukkuminen" on uskominen siihen, että henkilön kuoltua hänen sielunsa nukkuu kunnes se herätetään ylösnousemuksessa ja viimeisellä tuomiolla. Sielun nukkuminen ei ole raamatullinen opetu. Kun Raamattu kuvaa ihmisen nukkuvan kuolemanunta (Luuk. 8:52; 1. Kor. 15:6), ei kyseessä ole kirjaimellinen uni. Nukkuminen tarkoittaa kuolemaa, sillä kuollut ruumis näyttää nukkuvan. Välittömästi kuoltuamme kohtaamme Jumalan tuomion (Hepr. 9:27). Uskoville kuoleman jälkeinen olotila on muuttamista pois ruumiista kotiin Herran luokse (2. Kor. 5:6-8; Fil. 1:23). Epäuskoisille kuoleman merkitsee iankaikkista rangaistusta helvetissä (Luuk. 16:22-23).

Ennen lopullista ylösnousemusta ihmiset joutuvat tilapäiseen taivaaseen—paratiisiin (Luuk. 23:43; 2. Kor. 12:4) tai tilapäiseen helvettiin—tuonelaan (Ilm. 1:18; 20:13-14). Kuten näemme selvästi Luuk. 16:19-31, ihmiset eivät nuku paratiisissa tai tuonelassa. Voimme tosin sanoa, että henkilön ruumis "nukkuu" hänen sielunsa ollessa paratiisissa tai tuonelassa. Ylösnousemuksessa tämä ruumis "herätetään" ja muutetaan iankaikkiseksi kehoksi, jossa henkilö asuu iankaikkisesti joko taivaassa tai helvetissä. Paratiisissa olevat päätyvät uuteen taivaaseen ja uuteen maahan (Ilm. 21:1). Tuonelassa olevat heitetään tuliseen järveen (Ilm. 20:11-15). Nämä ovat lopulliset ja iankaikkiset määränpäät, jotka riippuvat siitä, laittoiko henkilö eläessään luottamuksensa Jeesukseen Kristukseen pelastajanaan vai ei.


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mitä Raamattu opettaa sielun nukkumisesta?