Mitä Raamattu opettaa kirkon ja seurakunnan hallinnosta?


Kysymys: Mitä Raamattu opettaa kirkon ja seurakunnan hallinnosta?

Vastaus:
Jumala ilmoittaa hyvin selvästi Raamatussa, kuinka hän haluaa seurakuntansa maan päällä olevan organisoitu ja hallittu. Ensimmäiseksi, Kristus on seurakunnan pää ja sen ylin johtaja (Ef. 1:22; 4:15; Kol. 1:18). Toiseksi, paikallisseurakunnat ovat itsenäisiä, vapaita ulkopuolisesta auktoriteetista ja ohjauksesta, itsevaltaisia ja sitoutumattomia ulkopuolisiin järjestöihin, yksilöihin tai hierarkioihin. Kolmanneksi, seurakuntaa johtavat kahden hengellisen viran täyttäjät - vanhimmat ja diakonit.

"Vanhimmat" olivat jo Mooseksen ajoista saakka tunnettu johtoryhmä Israelilaisten keskuudessa. He tekivät poliittisia päätöksiä (2. Sam. 5:3; 2. Sam. 17:4, 15), toimivat kuninkaan neuvonantajina (1. Kun. 20:7) ja olivat kansan edustajina hengellisissä asioissa (2. Moos. 7:17; 24:1, 9; 3. Moos. 11:16, 24-25). Vanhan testamentin varhainen kreikankielinen käännös, Septuaginta, käytti kreikankielen sanaa presbuteros viittaamaan sanaan "vanhimmat". Tämä sama kreikankielen sana käännetään Uudessa testamentissa sanalla "vanhin".

Uusi testamentti viittaa useampaan kertaan vanhimpiin, jotka toimivat seurakunnan johtotehtävissä (Ap. t. 14:23, 15:2, 20:17; Tiit. 1:5; Jaak. 5:14) ja mitä ilmeisimmin kussakin seurakunnassa oli useampi kuin yksi, koska sana esiintyy yleensä monikossa. Ainoana poikkeuksena tähän ovat tilanteet, joissa yhteen vanhimmista viitataan jostain erityisestä syystä (1. Tim. 5:1, 19). Jerusalemin seurakunnassa vanhimmat olivat osa johtoporrasta yhdessä apostolien kanssa (Ap. t. 15:2-16:4).

Vaikuttaa siltä, että vanhimman asema oli yhtäläinen episkopoksen kanssa, joka on käännetty sanalla “vanhin” (Ap. t. 11:30; 1. Tim. 5:17). Termi "vanhin" saattaa viitata aseman arvokkuuteen, kun taas termi "paimen" kuvaa sen auktoriteettia ja velvoitteita (1. Piet. 2:25, 5:1-4). Filippiläiskirjeessä 1:1 Paavali tervehtii seurakunnan kaitsijoita ja palvelijoita (diakoneja), mutta ei mainitse vanhimpia erikseen, oletettavasti koska vanhimmat ovat sama kuin kaitsijat. Samoin 1. Tim. 3:2, 8 antaa kelpoisuusvaatimukset kaitsijoille ja palvelijoille mutta ei vanhimmille. Myös Tiitus 1:5-7 perusteella nämä kaksi virkaa ovat yhtenäiset.

Diakoni tulee sanasta diakonos tarkoittaen "lian kautta" ja tämä virka oli yksi palvelusjohtotehtävistä seurakunnassa. Diakonien asema on erilainen kuin vanhimpien, vaikka heidän kelpoisuusvaatimuksensa ovat monin osin samat (1. Tom. 3:8-13). Diakonit auttavat seurakuntaa kaikessa tarpeellisessa, kuten käyt ilmi Ap. tekojen luvusta 6.

Kreikankielen sana poimen on käännetty "paimen" ja se viittaa seurakunnan ihmisjohtajaan. Sitä on käytetty ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa kohdassa Ef. 4:11: "Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat." Useimpien mielestä kaksi virkanimikettä, "paimenet" ja "opettajat" viittaavat yhteen ja samaan tehtävään, pastori-opettajaan. On todennäköistä, että pastori-opettaja oli jonkin tietyn paikallisseurakunnan hengellinen paimen.

Edellä mainittujen raamatunkohtien perusteella vaikuttaa siltä, että seurakunnassa oli aina useampia kuin yksi vanhin. Tämä ei kuitenkaan estä Jumalaa antamasta tietyille vanhimmille opettamisen lahjaa, toisille johtamisen lahjaa, rukoilemisen lahjaa, jne. (Room. 12:3-8; Ef. 4:11). Se ei myöskään estä Jumalaa kutsumasta heitä sellaiseen jumalanpalvelustyöhön, jossa he hyödyntävät kyseisiä lahjoja (Ap. t. 13:1). Näin ollen yksi vanhimmista voi toimia "pastorina", kun taas toinen voi olla vastuussa seurakuntalaisten luona vierailemisesta, koska hänellä on laupeudentyön lahja, joku toinen taas saattaa hyödyntää organisaatiokykyään johtamalla seurakuntaa. Monet seurakunnissa pastori yhdessä diakonialautakunnan kanssa toimittaa vanhimpien tehtäviä monikollisesti siten, että ne jakavat työkuorman ja tekevät päätökset yhdessä. Raamatussa kerrotaan myös seurakuntalaisten osallistumisesta päätöksentekoon. Näin ollen "diktaattorimainen" seurakunnan johtaja, joka tekee päätökset itse (kutsutaan häntä sitten vanhimmaksi, paimeneksi tai pastoriksi), on epäraamatullinen (Ap. t. 1:23, 26; 6:3, 5; 15:22, 30; 2. Kor. 8:19). Samoin on asianlaita seurakunnan jäsenten johtamassa seurakunnassa, jossa ei anneta painoa vanhinten ja johtajien mielipiteille.

Yhteenvetona toteamme, että Raamattu opettaa seurakunnan johdon koostuvan useammista henkilöistä (paimen/vanhimmat) yhdessä seurakuntaa palvelevien diakonien ryhmän kanssa. Ei ole kuitenkaan vastoin tätä monitahoisuuden periaatetta, jos yhdellä vanhimmista on "pääpastorin" rooli. Jumala kutsuu joitakin "pastori/opettajksi" (samoin kuin hän kutsui jotkut lähetystyöhön Ap. tekojen luvussa 13) ja antaa heidät seurakunnan käyttöön (Ef. 4:11). Näin ollen seurakunnassa saattaa olla useita vanhimpia, mutta kaikki vanhimmat eivät ole kutsutut pastorin tehtävään. "Opettava vanhin" on yksi vanhimmista, eikä hänellä ole suurempaa päätöksentekovaltaa kuin muilla vanhimmilla.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mitä Raamattu opettaa kirkon ja seurakunnan hallinnosta?