Onko rukoilemisella ja paastolla yhteys toisiinsa?


Kysymys: Onko rukoilemisella ja paastolla yhteys toisiinsa?

Vastaus:
Vaikka rukouksen ja paaston välistä yhteyttä ei ole erityisesti selitetty Raamatussa, näitä kahta käsitteleviä raamatunkohtia näyttävät yhdistävät tietyt tekijät. Vanhassa testamentissa paastoaminen yhdessä rukouksen kanssa esiintyi yleensä niiden käyttäjän kokiessa tilanteensa avuttomaksi tai kohdatessaan suuren vaaratilanteen. Niitä käytettiin myös murheen, katumuksen ja hengellisen tarpeen kohdatessa.

Nehemiaan ensimmäisessä luvussa hän rukoilee ja paastoaa kuullessaan Jerusalemin hävityksestä. Hän vietti monia päiviä rukoillen, itkien, paastoten, tunnustaen kansansa synnit ja pyytäen armahdusta Jumalalta. Hänen huolestuneisuutensa oli niin intensiivinen, että hän tuskin malttoi keskeyttää rukoustaan syödäkseen ja juodakseen. Jerusalemin kokema tuho sai samoin Danielin käyttäytymään samalla tavalla. "Minä käännyin Herran, Jumalani, puoleen armoa pyytäen, paastosin, pukeuduin säkkivaatteeseen ja istuin maan tomussa" (Dan. 9:3). Daniel paastosi ja rukoili Nehemiaan tavoin pyytäen, että Jumala olisi armollinen kansalleen, "Me olemme tehneet väärin, me olemme tehneet syntiä, olemme rikkoneet sinua vastaan, kapinoineet ja poikenneet sinun käskyistäsi ja laeistasi" (jae 5).

Monissa Vanhan testamentin kohdissa paastoaminen on osa esirukouksia. Daavid rukoili ja paastosi sairaan lapsensa puolesta (2. Sam. 12:16), kyynelöiden Herran edessä (jakeet 21-22). Esteri kehotti Mordekaita ja juutalaisia paastoamaan, kun hän valmistautui kohtaamaan kuninkaan (Esteri 4:16). Näistä käy selvästi ilmi, että paastoaminen ja rukoileminen liittyvät toisiinsa.

Uudessa testamentissa on muutamia kohtia, joissa rukoillaan ja paastotaan, mutta niihin ei liity katumista tai synnin tunnustamista. Profeetta Hanna "...ei poistunut temppelistä minnekään, vaan palveli Jumalaa yötä päivää paastoten ja rukoillen" (Luuk. 2:37). 84 vuoden iässä rukoileminen ja paastoaminen olivat osa hänen jumalanpalvelustaan temppelissä hänen odottaessaan luvatun Israelin Pelastajan saapumista. Samoin Antiokian seurakunta paastosi Pyhän Hengen puhuessa heille Saulin ja Barnabaan lähettämisestä Herran työhön. He rukoilivat, paastosivat ja laittoivat kädet heidän päälleen ja lähettivät nuo kaksi miestä matkaan. Näissä esimerkeissä näemme rukouksen ja paaston olevan Herran palvomisen osia ihmisten tavoitellessa hänen mielisuosiotaan. Mistään ei kuitenkaan käy ilmi, että Herra vastaan todennäköisemmin rukouksiin, jos niihin liittyy paastoaminen. Paastoaminen rukouksen ohella on paremminkin osoitus tilanteen vakavuudesta ja ihmisten vilpittömyydestä.

Yksi asia on varma: paastoaminen antaa uskoville mahdollisuuden ilmaista itseään varauksettomasti ja intensiivisesti liittyen heidän hengellisiin tarpeisiinsa. Tämä omistautuneisuus ilmenee pidättäytymisenä normaalista hyvistä seikoista kuten ruoka ja juoma, jotta henkilö voi keskittyä kokonaan yhtäjaksoiseen yhteyteen Isän kanssa. "... meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä" (Hepr. 10:19), näin on riippumatta siitä paastoammeko vai emme ja tämä on yksi monista etuoikeuksista, joka meillä on Kristuksessa. Rukoilemisen ja paastoamisen ei pitäisi olla rasite tai velvollisuus, vaan niiden kautta voimme juhlia Jumalan hyvyyttä ja armoa.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Onko rukoilemisella ja paastolla yhteys toisiinsa?