Mitkä ovat ristintien asemat ja mitä voimme oppia niistä?



Kysymys: Mitkä ovat ristintien asemat ja mitä voimme oppia niistä?

Vastaus:
Ristintien asemat tunnetaan myös nimellä Via Dolorosa. Niissä on kyse Jeesuksen Kristuksen elämän viimeisistä hetkistä maan päällä ja yhä edelleen ne tuovat hengellistä voimaa jokaiselle kristitylle ja niitä voidaan soveltaa elämäämme. Ristintien asemat muistuttavat meitä Jeesuksen nöyryydestä ja hänen halusta luopua jumalallisista etuoikeuksista voidakseen tarjota mahdollisuuden pelastukseen uhrinsa kautta.

Jeesuksen viimeisistä hetkistä on useampia tunnettuja versioita. Yksi niistä on raamatullinen ja muut ovat perinnetietoon perustuvia. Perinteiset ristintien asemat ovat seuraavat:

1. Jeesus tuomitaan kuolemaan.
2. Jeesukselle annetaan risti kannettavaksi.
3. Jeesus kaatuu ristin alle ensimmäisen kerran.
4. Jeesus kohtaa äitinsä Marian.
5. Simon Kyreneläinen pakotetaan kantamaan ristiä.
6. Veronika pyyhkii veren pois Jeesuksen kasvoilta.
7. Jeesus kaatuu ristin alle toisen kerran.
8. Jeesus kohtaa Jerusalemin itkevät naiset.
9. Jeesus kaatuu kolmannen kerran.
10. Jeesukselta riistetään vaatteet.
11. Jeesus naulitaan ristille.
12. Jeesus kuolee ristillä.
13. Jeesuksen ruumis otetaan ristiltä.
14. Jeesuksen haudataan.

On huomattava, että perinteisessä ristintiessä asemat 3, 4, 6, 7 ja 9 eivät ole raamatullisia. Tämän vuoksi on kehitetty raamatullinen ristintie. Seuraavassa esitetään neljätoista raamatullista ristintien asemaa ja niiden sovellutus elämäämme.

Ensimmäinen ristintien asema: Jeesus Öljymäellä (Luuk. 22:39-46)
Jeesus rukoili Öljymäellä Isäänsä ottamaan maljan häneltä pois eli välttämään ristinkuoleman. Tämä kuvaa Jeesuksen inhimillisyyttä (Luuk. 22:39-46). On vaikea kuvitella hänen tuskaansa häntä odottavien tapahtumien vuoksi. Jokaisen kristityn elämässä on hetki, jolloin meidän on valittava Jumalan tahdon ja oman tahtomme välillä. Valintamme, Jeesuksen valinnan tavoin, heijastaa omistautumisemme ja tottelevaisuutemme määrää sekä sydämemme tilaa. Vaikka Jeesus oli tietoinen häntä odottavasta kohtalosta rukoillessaan Jumalaa muuttamaan tilanteen, oli hänen rukouksensa ytimessä halu Isän tahdon toteuttamiseen kaikesta huolimatta. Jopa ristiin naulittuna hänen elämänsä hiipuessa pois, Jeesus opetti meille Jumalan Sanan noudattamisen ja häneen luottamisen tärkeyden kaikissa tilanteissa.

Toinen ristintien asema: Juudas pettää Jeesuksen ja hänet pidätetään (Luuk. 22:47-48)
Juudaksesta ei ole ainoastaan tullut historian halveksituinta henkilöä Jeesuksen pettämisen vuoksi, mutta hän muistuttaa jokaista kristittyä siitä, kuinka kaikki sortuvat syntiin ajoittain. Kristitylle syntiin lankeaminen on kuin meille elämän antaneen pettäminen. Kuinka suuri tuo petos onkaan, kun synti on tarkoituksellista, tietoinen kääntyminen pois hengellisestä vakaumuksesta (Luuk. 22:47-48). Juudas eli Jeesuksen kanssa ja istui hänen vieressään monien vuosien ajan. Koska hänen sydämensä ei ollut oikeasti uudistunut Pyhän Hengen voimasta, hän joutui Saatanan vaikutuksen alle. Meistä itse kunkin on tutkittava itseämme olemmeko todella uskossa (2. Kor. 13:5).

Kolmas ristintien asema: Suuri neuvosto tuomitsee Jeesuksen (Luuk. 22:66-71)
Sanhedrin, Suuri neuvosto, joka koostui seitsemästäkymmenestä papista, kirjanoppineesta ja ylimmäisestä papista, vaati Pilatusta teloittamaan Jeesuksen. Tämä on varoitus kristityille olla varovainen, että emme korota itseämme tuomitsemalla toisia omahyväisesti. Raamatullinen tieto ja maailmalliset arvoasemat ovat kaukana pyhästä täydellisyydestä. Ylpeys johtaa helposti kaikkein uskonnollisimpienkin turmioon. Raamattu opettaa meitä kunnioittamaan auktoriteettia, mutta viime kädessä Jumalan tahdon ja Jumalan Sanan pitäisi olla elämämme ohjenuoria. Kristityillä on Pyhän Hengen kasteen tuoma etu ja hän lohduttaa, opettaa ja ohjaa heitä kaikissa tilanteissa mahdollistaen Jumalan tahtoon perustuvien päätöksien tekemisen. Siksi uskonnollisten johtajien, kuten Sanhedrinin, apuun turvautuminen on tarpeetonta. Juutalaiset luottamus Sanhedrinin auktoriteettiin johti monien pappien ja kirjanoppineiden korruptioon. Kun Jeesus aloitti opetustyönsä, joka vei pohjan pois heidän auktoriteetiltaan, alkoivat he juonia häntä vastaan ja lopulta vaativat roomalaiselta hallinnolta hänen ristiinnaulitsemistaan (Luuk. 22:66-71).

Neljäs ristintien asema: Pietari kieltää Jeesuksen (Luuk. 22:54-62)
Kun Jeesus pidätettiin, useat läsnä olleista väittivät Pietarin olevan yksi Jeesuksen seuraajista (Luuk. 22:54-62). Kuten Jeesus oli aiemmin ennustanut, Pietari kielsi kolmesti tuntevansa Jeesuksen. Pietari oli Jeesuksen rakas ja luotettu opetuslapsi, joka todisti monia ihmeitä ja jopa käveli vetten päällä yhdessä Jeesuksen kanssa (Matt. 14:29-31). Siitä huolimatta Pietari oli heikko ja pidättämisen pelossa kielsi tuntevansa Jeesuksen. Kristityt ympäri maailman kohtaavat vainoa ja nöyryytystä päivittäisessä elämässään maallisessa yhteiskunnassa. Kyseessä voi olla sanallinen herjaaminen, pahoinpitely tai kuolema. Monet saattavat tuomita Pietarin käytöksen, Jeesuksen kieltämisen ja roomalaisten pelkäämisen, mutta kuinka monet kristityt voivat sanoa, että he eivät koskaan ole olleet hiljaa uskonsa puolesta julkisen tai yksityisen syrjinnän pelon edessä? Sellainen vaikeneminen on yksi ihmisyyden puutteista. Pietarin usko ei ollut täydellistä uskoa ja siihen saattoi olla syynä, että Pyhää Henkeä ei vielä ollut annettu uskoville. Helluntain jälkeen Pyhä Henki tuli uskovien sydämeen (Ap. t. 2) ja Pietari muuttui rohkeaksi leijonaksi, joka ei enää koskaan pelännyt julistaa Herransa edestä.

Viides ristintien asema: Pontius Pilatus tuomitsee Jeesuksen (Luuk. 23:13.25)
Meidän aikakautemme lain mukaan on epätodennäköistä, että mikään oikeusistuin olisi tuominnut Jeesusta, varsinkaan kun häntä vastaan ei ollut minkäänlaisia todisteita. Pontius Pilatus ei havainnut Jeesusta syylliseksi mihinkään ja halusi vapauttaa hänet (Luuk. 23:13-24), mutta juutalaisten Suuri neuvosto vaati Pilatukselta Jeesuksen kuolemantuomiota. Sanhedrin eli Suuri neuvosto, joka hallitsi Mooseksen lakiin ja perinteisiin nojautuen, koki Jeesuksen uhaksi omalle hallinnolleen. Jeesus opetti, että pelastus on Jumalan armon kautta, eikä suinkaan Sanhedrinin käskyihin ja säädöksiin nojautumalla. Näin ollen Jeesuksen opetukset rapistuttivat uskonnollisten johtajien arvovaltaa ja uhkasi heidän elinkeinoaan. Jopa nykyaikana opetus pelastuksesta armon ja Jumalan valinnan kautta, omien voimiemme tai saavutusten sijaan, ei ole suosittua. Ihmiset syntisessä olemuksessaan haluavat aina ansaita pelastuksensa, ainakin osittain, jotta he voivat saada osan kunniasta. Mutta pelastus tulee Herralta, eikä hän jaa kunniaansa kenenkään kanssa (Jes. 42:8).

Kuudes ristintien asema: Jeesus ruoskitaan ja kruunataan orjantappurakruunulla (Luuk. 22:63-65)
viisisataa vuotta ennen kuin Maria synnytti Jeesuksen, Jesaja ennusti, että hän kärsisi meidän rikkomustemme vuoksi (Jes. 53:3-6) ja meidän pahat tekomme ruhjoisivat hänet ja kuinka me parantuisimme hänen haavojensa hinnalla.

Seitsemäs ristintien asema: Jeesus ottaa ristin kantaakseen (Mark. 15:20)
Kantaessaan ristiä, Jeesus kantoi paljon muuta kuin puunkappaleita. Vaikka tapahtumia seurannut väkijoukko ei sitä tiennyt, Jeesus kantoi ihmiskunnan synnit ja niiden ansaitsemat rangaistukset. Pian hän kärsisi ne ihmisten puolesta. Jeesus kehottaa meitä Matt. 16:24, "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Hän paljastaa meille, että se ei ole vaihtoehto: "Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle" (Matt. 10:38). Ristin, kuoleman välikappaleen, kantaminen kuvaa itselleen kuolemista, jotta voimme elää uusina luomuksina Kristusta palvellen ja häntä totellen (2. Kor. 5:17). Tämä merkitsee Jumalan tahdolle antautumista ja luopumista mielihaluistamme ja kunnianhimostamme. Tärkeintä ei ole oman onnellisuutemme etsiminen, vaan meidän on tarpeen vaatiessa oltava valmiit luopumaan siitä ja jopa omasta hengestämme.

Kahdeksas ristintien asema: Simon Kyreneläinen auttaa Jeesusta kantamaan ristiä (Luuk. 23:26)
Saatamme ajatella, että Simon Kyreneläinen oli olosuhteiden uhri. Mitä ilmeisimmin hän oli saapunut Jerusalemiin viettämään pääsiäisjuhlaa ja todennäköisesti tiesi tuskin mitään meneillään olevista tapahtumista. Emme tiedä paljonkaan Simon Kyreneläisestä, koska häntä ei mainita Raamatussa tämän tapahtuman jälkeen (Luuk. 23:26). Simon ei vastustellut roomalaisten sotilaiden käskyjen edessä ja ilmeisesti pelkäsi oman henkensä edestä. Toisin kuin Jeesus, joka kantoi ristiään vapaaehtoisesti, Simon pakotettiin siihen. Kristittyinä meidän pitäisi seurata Jeesusta vapaaehtoisesti. Paavali kehottaa siihen, "Älä siis häpeä todistaa Herrastamme äläkä häpeä minua, joka olen hänen takiaan vangittuna, vaan kärsi sinäkin vaivaa evankeliumin vuoksi. Siihen saat voimaa Jumalalta" (2. Tim. 1:8).

Yhdeksäs ristintien asema: Jeesus kohtaa Jerusalemin naisia (Luuk. 23:27-31)
Kun Jeesus kohtasi itkeviä naisia ja opetuslapsiaan matkalla ristiinnaulittavaksi, hän varoitti heitä itkemästä hänen edestään. Hän kehotti heitä itkemään omasta ja lastensa puolesta, koska pahuus oli lisääntymässä Jerusalemissa (Luuk. 23:29-31). Jopa suuren tuskan ja nöyryytyksen alla Jeesus ei ollut huolissaan itsestään, vaan niiden elämästä ja sielusta, jotka olivat vaarassa kokea iankaikkisen tuhon syntiensä tähden. Tämä varoitus on ajankohtainen nykyajan kristityille. Heidän ei pitäisi antaa maallisten huolien estää omistautumista ja kuuliaisuutta Jumalalle. Jeesus sanoi, "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta" (Joh. 18:36). Taivaan valtakunnan kansalaisina meidän huomiomme pitäisi olla taivaallisissa asioissa.

Kymmenes ristintien asema: Jeesus naulitaan ristiin (Luuk. 23:33-47)
Kahdentuhannen vuoden jälkeen on vaikea kuvitella sitä kauhua, joka täytti Jeesuksen lähimpien ystävien sydämet, kun he avuttomina katselivat naulojen uppoamista jalkojen ja käsien lävitse ristiin, jolla Jeesus ottaisi viimeisen hengenvedon ihmisen muodossa (Luuk. 23:44-46). Hänen rakkaansa ja opetuslapsensa eivät ymmärtäneet täysin, mitä oli tapahtumassa. He eivät ymmärtäneet, että tämä ihmisten paha teko oli jumalallisen suunnitelman seuraus ja osa pelastussuunnitelmaa kaikille Kristukseen uskoville. Meitä kehotetaan sanoilla, "Kuinka sitten me voisimme välttää rangaistuksen, jos emme pidä arvossa sitä suurta pelastusta, jota itse Herra ensimmäisenä julisti?" (Hepr. 2:3). "Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Ap. t. 4:12).

Yhdestoista ristintien asema: Jeesus lupasi taivasosuuden uskovalle rikolliselle (Luuk. 23:43)
Ristille naulittu rikollinen oli yksi ensimmäisistä, jotka pääsivät paratiisiin armosta uskon kautta Jeesukseen (Ef. 2:8-9). Jeesus kertoi hänelle, että hän olisi paratiisissa tuona samaisena päivänä, koska hän oli hyväksynyt ja uskonut Jumalan Poikaan. Tässä on selvä esimerkki siitä, kuinka ihminen pelastuu armosta uskon kautta tekojen sijaan, toisin kuin Jeesusta vainonneet ja tuominneet halusivat ihmisten ajattelevan.

Kahdestoista ristintien asema: Jeesus puhuu ristiltä äidilleen ja opetuslapsilleen (Luuk. 23:48-49)
Jopa tehdessään kuolemaa Jeesus laittoi muiden tarpeet omiensa edelle, kun hän antoi äitinsä Johanneksen huollettavaksi (Joh. 19:27). Hänen koko elämänsä, kuolemaan saakka, opetti esimerkeillä. kuinka meidän on laitettava muitten tarpeet omiemme edelle ja alistuttava Jumalan täydelliseen tahtoon. Oikeaa kristillistä elämää kuvaavat halu noudattaa Jumalan Sanaa ja uhrautuminen toisten edestä.

Kolmastoista ristintien asema: Jeesus kuolee ristillä (Luuk. 23:44-46)
Jeesuksen kuollessa temppelin esirippu, joka erotti pyhän kaikkein pyhimmästä, repesi ylhäältä alas. Tämä pelästytti juutalaiset, jotka eivät tienneet, että tämä merkitsi Vanhan liiton päättymistä ja Uuden liiton alkamista. Synti ei enää erottanut ihmisiä Jumalasta, vaan nyt heillä oli mahdollisuus lähestyä Jumalan valtaistuinta rohkeasti. Jeesuksen sijaiskuolema oli poistanut synnin muodostaman esteen ja mahdollisti armon kautta tapahtuvan pelastuksen.

Neljästoista ristintien asema: Jeesus haudataan (Luuk. 23:50-54)
Kun Jeesus oli kuollut ja laskettu alas ristiltä, hänet laitettiin Arimatian kaupungista kotoisin olleen Joosefin hautaan (Luuk. 23:50-54). Joosef oli Sanhedrinin jäsen, mutta vastusti Jeesuksen oikeudenkäyntiä ja ristiinnaulitsemista. Joosef uskoi salaa Jeesuksen olevan Raamatussa luvattu Messias, mutta pelkäsi julkisen tunnustuksen seuraamuksia (Joh. 19:38). Jeesuksen kuoltua Joosef pyysi salaa Pilatukselta Jeesuksen ruumista, jotta hänet voitaisiin haudata asianmukaisesti.

Jeesuksen sijaiskuolema ei ainoastaan sovittanut syntejä, se myös kukisti kuoleman, joka on ollut kaikkien synnin kirouksen alla syntyneiden kohtalo. Synnin vääjäämätön seuraus on ollut kuolema. Koska Luojamme on oikeudenmukainen, kaikki ovat joutuneet maksamaan synnin rangaistuksen. Rakkaudessaan ja armossaan Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maksamaan synnin rangaistuksen ja ilman häntä me joutuisimme sen maksamaan itse iankaikkisesti helvetissä (Joh. 3:16). Jumalan rakkaus ja armo tulivat osoitetuksi Jeesuksen sanoissa, kun hän ristillä kuolemaisillaan ollessaan pyysi Jumalaa antamaan anteeksi niille, jotka surmasivat hänet (Luuk. 23:34). On helppo syyttää, että ihmisen haluttomuus alistua Jumalan Sanalle ja laille johtuu hänen tietämättömyydestään ja tyhmyydestään. Syntinen ihminen, joka kieltäytyy Jeesuksen mahdollistamasta pelastuksen lahjasta, on seuraus kapinallisesta tietämättömyydestä ja synnistä, jotka erottavat ihmisen Jumalan viisaudesta.

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mitkä ovat ristintien asemat ja mitä voimme oppia niistä?