Mikä on Raamatun näkemys ylpeydestä?


Kysymys: Mikä on Raamatun näkemys ylpeydestä?

Vastaus:
Jumalan vihaaman ylpeyden (San. 8:13) ja hyvin suoritetun työn suorittamisesta johtuvasta ylpeydellä on ero. Itsensä kohottamisesta johtuvasta ylpeys on synti ja Jumala vihaa sitä, koska se on esteenä hänen etsimiselleen. Psalmi 10:4 osoittaa ylpeiden olevan täynnä itseään ja kuinka heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta: "Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa". Tällainen korskeus on vastakohta Jumalan rakastamalle vaatimattomuudelle: "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (Matt. 5:3). "Hengessään köyhät" ovat niitä, jotka ymmärtävät hengellisen rappionsa ja kyvyttömyytensä edes tulemaan Jumalan luo ilman hänen kutsuvaa armoaan. Ylpeät ovat taas niin sokaistuneita omasta erinomaisuudestaan, että he eivät ajattele tarvitsevansa Jumalaa, tai mikä vielä pahempaa, Jumalan pitäisi hyväksyä heidät sellaisenaan, koska he ansaitsevat hänen hyväksymisensä.

Kautta Raamatun meille toistetaan ylpeyden seuraamuksia. San. 16:18-19 kertoo meille "Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa." Saatana syöstiin alas taivaasta ylpeyden seurauksena (Jes. 14:12-15). Hän halusi ottaa Jumalan aseman maailmankaikkeuden hallitsijana. Mutta sen sijaan hänet tullaan heittämään tuliseen järveen lopullisella tuomiolla. Ainoastaan turmio odottaa Jumalaa vastaan nousevia (Jes. 14:22).

Ylpeys estää monia ottamasta Kristusta vastaan Pelastajanaan. Syntisyyden ja oman avuttomuutemme myöntäminen iankaikkisen elämän saamiseksi on jatkuva kompastuskivi ylpeille ihmisille. Meidän ei pidä kerskata itsestämme. Jos haluamme kerskata, silloin meidän pitäisi kehua Jumalan erinomaisuutta. Itsestämme puhuminen ei hyödytä mitään Jumalan työssä. Ainoastaan Jumalan mielipiteellä meistä on merkitystä (2. Kor. 10:13).

Miksi ylpeys on niin synnillistä? Ylpeys pyrkii palkitsemaan meidät jostakin sellaisesta, minkä Jumala on tehnyt. Ylpeys ottaa Jumalalle kuuluvan ylistyksen ja pitää sen itsellään. Ylpeys on itse asiassa itsensä palvomista. Me emme olisi pystyneet tekemään mitään tässä maailmassa, jos Jumala ei olisi varustanut meitä ja auttanut meitä tekemään sen. "Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?" (1. Kor. 4:7). Tämän vuoksi me ylistämme Jumalaa, hän yksin on sen ansainnut.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mikä on Raamatun näkemys ylpeydestä?