Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on pyhä, pyhä, pyhä?


Kysymys: Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on pyhä, pyhä, pyhä?

Vastaus:
Ilmaisu "pyhä, pyhä, pyhä" esiintyy Raamatussa kahdesti: yhden kerran Vanhassa testamentissa (Jesaja 6:3) ja yhden kerran Uudessa testamentissa (Iom. 4:8). Molemmilla kerroilla taivaalliset olennot joko lausuvat tai laulavat tämän ilmaisun. Kummallakin kerralla se esiintyy tilanteessa, jossa ihminen on Jumalan valtaistuimen äärellä. Profeetta Jesaja käyttää sitä ensin ja sen jälkeen apostoli Johannes. Ennen kuin tarkastelemme tätä kolmesti toistettavaa Jumalan pyhyyttä, on tärkeää ymmärtää, mitä Jumalan pyhyydellä oikein tarkoitetaan.

Jumalan pyhyys lienee kaikkein vaikeimmin ymmärrettävissä oleva Jumalan ominaisuus. Osittaisena syynä siihen on se, että ihmisellä ei ole tätä ominaisuutta. Me olemme luotuja olentoja ja meillä on monia samoja ominaisuuksia kuin Jumalalla, tosin pienemmässä määrässä. Niihin kuuluvat esim. rakkaus, armollisuus ja uskollisuus. Mutta eräät Jumalan ominaisuuksista ovat sellaisia, joita ihmisellä ei ole: kaikkialla läsnä oleminen, kaikkitietävyys, kaikkivaltaisuus ja pyhyys. Jumalan pyhyys erottaa hänet kaikista muista. Jumalan pyhyydessä on kyse enemmästä kuin hänen täydellisestä puhtaudestaan; se on osa hänen maailman ulkopuolella olemistaan eli transsendenssiaan. Jumalan pyhyyteen verhoutuu hänen mahtavuutensa ja sen kautta meille avautuu ikkuna hänen majesteettisuuteensa.

Jesajan omakohtainen kokemus Jumalan pyhyydestä kuvataan Jesan kirjan luvussa 6. Vaikka Jesaja oli Jumalan profeetta ja oikeamielinen, hänen reaktionsa Jumalan pyhyyteen oli syvä tietoisuus omasta syntisyydestä ja henkensä edestä pelkääminen (Jes. 6:5). Jopa Jumalan edessä olevat enkelit, jotka toistivat sanoja "pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot" peittivät kasvonsa ja jalkansa neljällä kuudesta siivestään. Voimme arvailla, että kasvojen ja jalkojen peittäminen merkitsi pelon sekaista kunnioitusta Jumalan edessä (2. Moos. 3:4-5). Serafit seisoivat peitettyinä, ikään kuin he halusivat olla mahdollisimman piilossa, korostaen omaa arvottomuuttaan pyhän Jumalan edessä. Jos pyhät ja puhtaat serafit käyttäytyvät noin kunnioittavalla tavalla Jumalan edessä, kuinka paljon enemmän me, saastaiset ja syntiset olennot. Enkelien osoittama kunnioituksen pitäisi muistuttaa meitä meidän omista olettamuksistamme, kun ryntäämme ajattelemattomasti ja jopa röyhkeästi hänen eteensä. Näinhän on monesti asianlaita, koska emme ymmärrä hänen pyhyyttään.

Johanneksen näky Jumalan valtaistuimesta Ilm. 4. luvussa on hyvin samankaltainen Jesajan kuvauksen kanssa. Siinäkin valtaistuinta ympäröivät elävät olennot, jotka huutavat suurella kunnioituksella, "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias!" (Ilm. 4:8). Johannes kuvailee, kuinka nämä olennot kunnioittavat, ylistävät ja kiittävät Jumalaa jatkuvasti valtaistuimen ympärillä. On kiinnostavaa, kuinka Johanneksen reaktio eroaa Jesajan reaktiosta. Johanneksen ei kerrota kaatuvan maahan pelon ja kauhun vallassa oman syntisyytensä tähden. Tähän saattaa olla syynä, että Johannes oli jo kohdannut ylösnousseen Kristuksen ilmestyksensä alussa (Ilm. 1:17). Kristus oli laittanut kätensä hänen päälleen ja kertonut hänelle, että pelkäämisen ei ollut aihetta. Me voimme samoin lähestyä armon valtaistuinta, jos Kristuksen kädet kattavat meidät hänen ristinkuolemansa myötä osaksemme tulleen vanhurskauden kautta (2. Kor. 5:21).

Mutta miksi toistettiin kolmesti, "pyhä, pyhä, pyhä"? Juutalaisten keskuudessa oli yleistä nimen tai sanonnan toistaminen. Jer. 7:4 profeetta toimii israelilaisten edustajana sanoen, "Herran temppeli", kolmesti. Tämän myötä korostetaan heidän luottamustaan jumalanpalvelukseen, vaikka se olikin tekopyhää ja korruptoitunutta. Jer. 22:29, Hes. 21:27 ja 1. Samuel 18:23 esiintyvät samankaltaiset kolminkertaiset ilmaisut, jotka tehostavat käsiteltävän asian tärkeyttä. Näin ollen valtaistuimen ympärillä olevien enkelien julistaessa, "pyhä, pyhä, pyhä", on kyseessä voimakas ja tunteikas Jumalan ylivertaisen pyhyyden julistus.

Tämän lisäksi kyseessä on kolmiyhteinen Jumala, joista jokainen on yhtäläinen pyhyydessä. Jeesus Kristus on Pyhä, joka ei rapistunut haudassa, vaan nousi kuolleista Jumalan oikealle puolelle (Ap. t. 2:26; 13:33-35), Jeesus on "Pyhä ja Vanhurskas" (Ap. t. 3:14), jonka kuolema ristillä sallii meidän kaikkien seisoa Jumalan valtaistuimen edessä ilman häpeää. Kolminaisuuden kolmas henkilö, Pyhä Henki, aivan kuten hänen nimestään voi päätellä, korostaa pyhyyden tärkeyttä jumalisuudessa.

Lopuksi toteamme, kuinka nämä kaksi ilmestystä enkeleistä valtaistuimen ympärillä toistaen, "pyhä, pyhä, pyhä", osoittavat selvästi Vanhan ja Uuden testamentin Jumalan olevan saman. Monesti ajatellaan Vanhan testamentin Jumalan olevan vihan Jumalan ja Uuden testamentin Jumalan olevan rakkauden Jumalan. Mutta Jesaja ja Johannes antavat yhdenmukaisen kuvan pyhästä, majesteettisesta, kunnioitusta herättävästä Jumalasta, joka ei muutu (Malakias 3:6). Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti (Hepr. 13:8). Hän on "Isä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi" (Jaak. 1:17). Jumalan pyhyys on iankaikkinen, aivan kuten hän on iankaikkinen.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on pyhä, pyhä, pyhä?