Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?



Kysymys: Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?

Vastaus:
Kysymys Jumalan olemassaolosta ja sen todisteista on ollut monien väittelyiden aiheena kautta koko historian. Hyvin älykkäät ihmiset ovat puhuneet sen puolesta ja sitä vastaan. Viime aikoina näkökannat Jumalan olemassaoloa vastaan ovat muuttuneet jyrkiksi ja kaikki Jumalaan uskovia syytetään harhamielisiksi ja epäloogisiksi. Karl Marxin mukaan jokainen Jumalaan uskova on henkisesti vajavainen ja tämän vuoksi hänen ajattelukykynsä on puutteellinen. Psykiatri Sigmund Freud kirjoitti Jumalaan uskovan henkilön pettävän itseään ja uskomuksien johtuvan toiveajattelusta. Tämä tekijä tuotti Freudin mielestä ajatusmallin, jota ei voitu perustella. Filosofi Frederick Nietzschen sanoi suoraan uskon olevan sama kuin totuuden välttäminen. Näiden kolmen historiallisen henkilön (ja muiden samallla tavalla ajattelevien) mielipiteitä toistavat meidän aikakautemme ateistit, jotka samoin väittävät uskon Jumalaan olevan järjellisesti perusteetonta.

Onko asianlaita todella näin? Onko usko Jumalaan loogisesti mahdotonta? Onko Jumalan olemassaololle loogisia ja järjellisiä todisteita? Jos unohdamme Raamatun väitteet, voiko Jumalan olemassaoloa pitää näkökantana, joka mahdollistaa entisten ja nykyisten ateistien väitteiden kumoamisen ja jonka perusteella usko Luojaan on järkeenkäypää? Vastaus tähän on myönteinen. Jumalan olemassaolon todistamisen lisäksi voidaan osoittaa, että ateismi on henkisesti huonosti puolustettavissa.

Jumalan olemassaolon todistamiseksi on tarpeen esittää oikeita kysymyksiä: Voimme aloittaa perimmäisestä metafyyisestä kysymyksestä: "Miksi meillä on jotakin sen sijaan, että meillä ei olisi mitään?" Tässä on kysymys olemassaolosta. Miksi me olemme täällä? Miksi maapallo on olemassa? Miksi maailmankaikkeus on olemassa sen sijaan, että ei olisi mitään? Eräs teologi sanoi kommentoidessaan tätä kysymystä, "Eräässä mielessä ihmisen ei edes tarvitse kysyä Jumalan olemassaolosta, hänen pelkkä olemassaolonsa tekee Jumalan olemassaolon ilmeiseksi."

Tähän edellä esitettyyn kysymykseen on neljä mahdollista vastausta:
1. Todellisuus on harhaa.
2. Todellisuus loi itse itsensä.
3. Todellisuus on itsesyntyinen (ikuinen).
4. Jokin itsesyntyinen loi todellisuuden.

Mikä näistä on todennäköisin selitys? Aloittakaamme oletuksella, että todellisuus on harhaa. Tähän uskovat monet itämaiset uskonnot. Filosofi Rene Descartes osoitti tämän selityksen mahdottomaksi useita vuosisatoja sitten kuuluisalla lausahduksellaan sanoessaan, "Minä ajattelen, olen siis olemassa." Descartes oli matemaatikko ja hän järkeili, että hän täytyi olla olemassa, koska hän pystyi ajattelemaan. Toisin sanoin ilmaistuna, "Minä ajattelen, en siis ole harhaa." Harhan kokemiseksi on oltava jotakin, joka kokee tuon harhatilan. Sen lisäksi, et voi epäillä olemassaoloasi ilman, että samalla todistat olevasi olemassa. Näin ollen tämä väite todistaa itsensä vääräksi. Näin ollen todellisuus ei voi olla harhaa.

Toisena vaihtoehtona on se, että todellisuus loi itse itsensä. Filosofian opiskelussa opitaan määritelmiä, joita kutsutaan "analyyttisesti vääriksi johtopäätöksiksi". Ne ovat vääriä määritelmän mukaan. Mahdollisuus, että todellisuus on luonut itse itsensä on yksi tällainen väite siitä yksinkertaisesta syystä, että mikään ei voi olla olemassa ennen omaa luomistaan. Jos sinä olisit luonut itsesi, silloin sinun olisi pitänyt olla olemassa ennen kuin loit itsesi. Tämä on yksinkeraisesti mahdotonta. Evoluutiossa tätä kutsutaan joskus "spontaaniski sikiämiseksi" eli jotakin syntyy tyhjästä. Hyvin harvat, jos kukaan, järkevä ihminen on enää tämän näkemyksen kannattaja. Jopa ateisti David Hume totesi, "En ole koskaan puoltanut sellaista järjetöntä näkemystä, että jotakin voisi syntyä ilman syytä." Koska mitään ei voi syntyä tyhjästä, voime sulkea itse-syntyisen maailmankaikkeuden pois.

Jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa: todellisuus on iankaikkinen tai jokin iankaikkinen loi todellisuden. Toisin sanoen: maailmankaikkeus on iankaikkinen tai Luoja on iankaikkinen. 1700-luvulla elänyt teologi Jonathan Edwards kiteytti nämä vaihtoehdot seuraavasti:
• Jotakin on olemassa.
• Ei mitään ei voi luoda jotakin.
• Näin ollen tarpeellinen ja iankaikinen "jokin" on olemassa.

Näin ollen päädyimme iankaikkiseen "johonkin". Iankaikkiseen Luojaan uskovaa henkilöä pilkkaavalla ateistilla ei ole itselläkään muuta vaihtoehtoa, kuin hyväksyä tuo sama iankaikkinen maailmankaikkeus. Mutta nyt seuraa kysymys: mihin todisteet osoittavat? Osoittavatko todisteet siihen, että aine oli ennen mieltä, vai oliko mieli ennen ainetta?

Kaikki tieteellinen ja filosofinen todistusaineisto tukee iankaikkista Luojaa iankaikkisen maailmankaikkeuden sijaan. Tieteellisestä näkökulmasta tarkasteltuna rehellisen tiedemiehen on myönnettävä, että maailmankaikkeudella oli alku ja mikään joskus alkanut ei voi olla ikuinen. Toisin sanoen, kaikella alkaneella on syy ja jos maailmankaikkeudella oli alku, sen syntymiselle oli syy. Monet eri todisteet tukevat maailmankaikkeuden alkamista: termodynamiikan toinen laki; alkuräjähdyksen seurauksena oleva taustasäteily, joka havaittiin 1900-luvun alussa; laajentuva maailmankaikkeus, jota voidaan seurata alkupisteeseensä; ja Einsteinin suhteellisuusteoria. Kaikki nämä yhdessä todistavat, että maailmankaikkeus ei ole iankaikkinen.

Tämän lisäksi syy-seuraus päättelyn perusteella voimme sanoa, että maailmankaikkeus ei ollut kaiken näkemämme ja kokemamme syy siitä yksinkertaisesta syystä, että seuraus on aiheuttajansa kaltainen. Koska tämä on totta, ateisti ei voi selittää, kuinka persoonaton, tarkoitukseton ja moraaliton maailmankaikkeus sattumanvaraisesti loi meidät, jotka olemme persoonallisia ja täynnä tarkoitusta ja moraaliarvoja. Tämä syy-seuraus päättely mitätöi täydellisesti sen mahdollisuuden, että maailmankaikkeus synnytti kaiken olemassaolevan. Näin ollen iankaikkinen maailmankaikkeus on poissuljettava vaihtoehto.

Filosofi nimeltään J. S. Mill (hän ei ollut kristitty), teki yhteenvedon saavuttamastamme tilanteesta: "On aivan selvää, että ainoastaan mieli pystyy luomaan mielen." Ainoa looginen päätös tästä on se, että iankaikkinen Luoja on vastuussa kaikesta todellisesta ympärillämme. Voimme ilmasita tämän seuraavalla loogisella päättelyketjulla:

• Jotakin on olemassa.

•Ei-mistään ei synny mitään.

• Näin ollen tarpeellinen ja iankaikkinen "jokin" on olemassa.

• Ainoat kaksi mahdollisuutta ovat iankaikkinen maailmankaikkeus tai iankaikkinen Jumala.

• Tiede ja filosofia ovat todistaneet iankaikkisen maailmankakkeuden mahdottomaksi.

•Näin ollen iankaikkinen Luoja on olemassa.

Entinen ateisti nimeltään Lee Strobel päätyi tähän lopputulokseen monia vuosia sitten on kommentoinut tähän liittyen, "Ymmärsin, että jatkaakseni elämääni ateistina minun olisi pitänyt uskoa ei-minkään synnyttäneen kaiken, kuolleen synnyttäneen elämän, epäjärjestyksen tuottaneen järjestyksen, kaaoksen tuottaneen järjestelmällistä tietoa, tiedottomuuden tuottaneen tiedollisuutta, ja epäloogisuuden tuottaneen loogisuutta. Nuo uskon askeleet olivat liian suuria minulle, erityisesti huomioiden vaihtoehtona olevan myönteisen aineiston Jumalan olemassaololle. Toisin sanoen, kristillisyys tarjosi paljon paremmin todisteisiin phjautuvan maailmankuvan kuin ateismi."

Seuraava tarkastelun alainen kysymys on tämä: Jos iankaikkinen Luoja on olemassa (olemme osoittaneet näin olevan), millainen Luoja hän on? Mitä voimme päätellä hänestä hänen luomistyönsä perusteella? Voimmeko ymmärtää syytä sen seurausten perusteella? Vastaus tähän on myönteinen. Voimme päätellä esimerkiksi seuraavat seikat:

• Hän on yliluonnollinen, koska hän loi ajan ja avaruuden.

• Hän on hyvin voimakas..

• Hän on itse-syntyinen.

• Hän on kaikkialla läsnäoleva (koska hän loi avaruuden, hän ei ole rajoitettu siihen).

• Hän on ajaton ja muutumaton (hän loi ajan).

• Hän on aineeton, koska hän ylittää tilan ja fyysisen olomuodon.

• Hän on persoona (koska persoonaton ei voi luoda persoonia).

• Hän on rajaton ja yksi, koska ei voi olla kahta ääretöntä.

• Hän on monipuolinen ja kuitenkin yksilöllinen, koska ne molemmat esiintyvät luonnollisessa maailmassa.

• Hän on älykäs (erittäin). Ainoastaan tiedollinen olento voi luoda muita tiedollisia olentoja.

• Hän on määrätietoinen, koska hän loi määrätietoisesti kaiken.

• Hän on moarralinen, koska mitään moraalilakeja ei voi olla ilamn niiden antajaa.

• Hän on huolehtivainen, sillä moraalilakeja ei muutoin olisi annettu.

Koska nämä kaikki ovat tosia, kysymme seuraavaksi onko millään maailman uskonnoista tällaista Luojaa. Vastaus tähän on myönteinen: Raamatun Jumala on täsmälleen tämän kuvauksen kaltainen. Hän on yliluonnollinen (1. Moos. 1:1), voimakas (Jer. 32:17), iankaikkinen (Ps. 90:2), kaikkialla läsnä oleva (Ps. 139:7), ajaton ja muuttumaton (Mal. 3:6), aineeton (Joh. 5:24), persoonallinen (1. Moos. 3:9), tarpeellinen (Kol. 1:17), ääretön ja kuitenkin yksi (Jer. 23:24, 5. Moos. 6:4), monipuolinen ja kuitenkin yksilöllinen (Matt. 28:19), älykäs (Ps.147:4-5), määrätietoinen (Jer. 29:11), moraalinen (Daniel 9:14), ja huolehtivainen (1. Piet. 5:6-7).

Jumalan olemassaoloa koskevassa kysymyksessä viimeisenä kohtana käsittelemme sitä, kuinka hyvin ateistin näkemys on puolustettavissa. Koska ateistin mielestä uskovan näkemys ei ole puolustettavissa, on ainoastaan soveliasta, että kysymme saman kysymyksen häneltä. Ensimmäiseksi meidän on ymmärrettävä, että ateistin väite "Jumalaa ei ole", siitähän ateismissa on kysymys, ei ole puolustettavissa filosofiselta kannalta. Filosofi ja lainoppinut Mortimer Adler sanoo, "Voimme osoittaa myönteisen eksistensiaalisen väitteen todeksi, mutta negatiivista eksistensiaalista olettamusta (missä jonkin olemassaolo kielletään) ei voi todistaa." Joku voisi esimerkiksi todistaa punaisen kotkan olemssaolon ja joku toinen voisi väittää, että punaisia kotkia ei ole olemassa. Ensimmäisen väitteen kannattajan täytyy löytää yksi ainoa punainen kotka todistaakseen väitteensä. Jälkimmäisen väitteen kannattajan täytyy haravoida koko maailmakaikkeus ja olla kaikkialla samanaikaisesti vakuuttuakseen siitä, että yksikään punainen kotka ei ole jossakin jollakin hetkellä. Tämä on mahdotonta. Siksi rehellisen ateistin on myönnettävä, että hän ei todistaa sitä, että Jumalaa ei ole olemassa.

Tämän lisäksi on tärkeää ymmärtää, mitä väitteiden todentamiseen tarvitaan. Joku saattaa esimerkiksi laittaa kaksi mehuastiaa eteesi sanoen, että yhdessä astiassa oleva mehu on happamampaa kuin toisessa. Koska happamamman mehun juominen ei aiheuta mitään vakavia seurauksia, on varsin yksinkertainen toimenpide valita näiden kahden astian välillä. Jos yhdessä astiassa olisi rotanmyrkkyä, silloin tarkempi tutkiminen olisi paikallaan ennen mehun juomista.

Samoin on asianlaita, kun henkilö tekee päätöksen ateismin ja Jumalaan uskomisen välillä. Ateismiin uskominen voi johtaa korjaamattomaan ja iankaikkiseen seuraamukseen. Näin ollen ateistin täytyisi tuottaa todella päteviä todisteita näkemyskannalleen. Tähän hän ei pysty. Ateismi yksinkertaisesti ei pysty antamaan niitä todisteita, joita sen esittämät väitteet tarvitsevat. Sen sijaan ateisti ja hänen vaikutuspiiriinsä joutuneet liukuvat iankaikkisuuteen kädet toimettomina rinnallaan toivoen, että mikään epämiellyttävä lopputulos ei kohtaa heitä siellä. Kuten Mortimer Adler sanoi, "Jumalan olemassaolon myöntämisen tai kieltämisen seuraamukset elämässä ovat tärkeämmät kuin minkään muun kysymyksen."

Onkon Jumalaan uskominen näin ollen älyllisesti oikeutettua? Onko Jumalan olemassaololle loogisia ja järjellisiä todisteita? Ehdottomasti! Freudin kaltaiset ateistit väittävät Jumalaan uskomisen olevan toiveajattelua ja kuitenkin Freud ja hänen seuraajansa itse asiassa kärsivät itse toiveajattelusta: he toivovat, että ei ole Jumalaa, ei vastuuta teoistamme, eikä näin ollen mitään tuomiota. Raamatun Jumala itse osoittaa Freudin vääräksi ja vahvistaa olemassaolonsa ja tuomion varmuuden totuuden äänen sydämessään vaimentaville (Room. 1:20). Niille, jotka reagoivat todisteisiin Luojan olemassaolosta, hän tarjoaa pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. 13 He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta" (Joh. 1:12-13).

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?