Mikä on omatunto?


Kysymys: Mikä on omatunto?

Vastaus:
Omatunto määritellään sinä ihmisen psyyken osana, joka tuottaa henkistä tuskaa ja syyllisyydentuntoa, kun rikomme sitä vastaan ja mielihyvää, kun tekomme, ajatuksemme ja sanamme ovat arvojärjestyksemme mukaisia. Kreikankielen sana "omalletunnolle" Uudessa testamentissa on "suneidēsis" ja se merkitsee "moraalista tietoisuutta." Omatunto reagoi, kun henkilön teot, ajatukset ja sanat ovat oikean ja väärän mukaiset tai niitä vastaan.

Vanhassa testamentissa ei ole mitään vastinetta Uuden testamentin sanalle suneidēsis. Hepreankielisen "omatunto" sanan puute saattoi johtua juutalaisesta maailmankäsityksestä, joka oli yhteisöllinen paremminkin kuin yksilöllinen. Heprealaiset pitivät itseään kovenanttijärjestelmän jäseninä, jonka välityksellä heillä oli yhteisöllinen suhde Jumalaan ja hänen lakeihinsa henkilökohtaisen suhteen sijaan. Toisin sanoen heprealainen luotti asemaansa Jumalan edessä silloin, kun heprealainen kansa kokonaisuutena nautti hyvästä suhteesta Jumalan kanssa.

Uuden testamentin omatuntokäsitys on yksilöllisempi ja siihen nivoutuu kolme päätotuutta. Ensimmäiseksi, omatunto on Jumalan ihmiselle antama kyky itsensä arvioimiseksi. Paavali viittasi useampaan kertaan omaan omaantuntoonsa "hyvänä" tai "loukkaamattomana" (Apt. 23:1; 24:16; 1. Kor. 4:4). Paavali tutki omia sanojaan ja tekojaan ja piti niitä moraalikäsitteittensä ja arvomaailmansa mukaisina, jotka tietysti pohjautuivat Jumalan standardeihin. Hänen omatuntonsa vahvisti hänen sydämensä rehellisyyden.

Toiseksi, Uusi testamentti kuvailee omantunnon olevan todistajan. Paavali kertoo ei-juutalaisilla olevan omantunnon, mikä todistaa heidän sydämiinsä kirjoitetusta Jumalan laista, vaikka heillä ei ollutkaan Mooseksen antamaa lakia (Room. 2:14-15). Hän vetoa myös omaan omaantuntoonsa sanoen sen todistavan totuudesta (Room. 9:1) ja että hän on käyttäytynyt pyhällä ja puhtaalla tavalla menetellessään ihmisten kanssa (2. Kor. 1:12). Hän myös sanoo omantuntonsa kertovan tekojensa olevan hyväksyttäviä sekä Jumalalle että toisten ihmisten omalletunnolle (2. Kor. 5:11).

Kolmanneksi, omatunto toimii henkilön armojärjestelmän palvelijana. Kehittymätön tai heikko arvojärjestelmä johtaa heikkoon omaantuntoon, kun taas hyvin asioihin perehtynyt arvojärjestelmä antaa hyvän ymmärryksen oikeasta ja väärästä. Kristityn elämässä omatunto voi olla riippuvainen raamatullisten totuuksien puutteellisesta ymmärtämisestä ja voi johtaa syyllisyyden ja häpeän tunteisiin, jotka eivät ole oikeassa mittasuhteessa todellisiin tapahtumiin. Uskon kypsyminen vahvistaa omaatuntoa.

Paavali käsittelee tätä viimeistä omantunnon tehtävää antaessaan ohjeita epäjumalille uhratun ruoan syömisestä. Hänen mukaansa, koska epäjumalat eivät ole oikeita jumalia, ei ole mitään väliä, onko syötävä ruoka uhrattu niille vai ei. Eräät Korintin seurakunnan jäsenet olivat heikkoja ymmärryksessään ja uskoivat tällaisten jumalien todella olevan olemassa. Nämä kehittymättömät uskovat olivat kauhuissaan pelkästä ajatuksesta syödä epäjumalille uhrattua ruokaa, koska heidän omantuntonsa ääni perustui virheellisiin ennakkoluuloihin ja taikauskoisiin näkemyksiin Tämän johdosta Paavali rohkaisee kypsempiä kristittyjä olemaan käyttämättä vapauttaan syödä, jos siitä aiheutuisi heikompien uskonveljien omantuntojen syytöksiä. Tämän opetus on, että jos omatuntomme on kirkas kypsän uskomme ja ymmärryksemme johdosta, emme saa kuitenkaan aiheuttaa heikomman omantunnon omaavien kompastelua käyttämällä vahvemman omantuntomme meille antamaa oikeutta.

Toinen esimerkki Uudessa testamentissa liittyen omaantuntoon on poltinraudalla merkitty omatunto. Tässä on kyseessä turtuneeksi tulleesta omastatunnosta, ikään kuin se olisi poltettu tunnottomaksi kuumalla raudalla (1. Tim 4:1-2). Tällainen omatunto on kovettunut eikä enää tunne mitään. Paatuneen omantunnon omaava henkilö ei enää kuuntele sen kuiskauksia ja tekee syntiä ilman mitään hillintää. Itsepetos ajaa hänet kuvittelemaan, että kaikki on hyvin hänen sielussaan ja että muut kohtelevat häntä tunnottomasti ja ilman myötätuntoa.

Kristittyinä meidän on pidettävä omatuntomme kirkkaana olemalla kuuliaisia Jumalalle ja pitämällä suhteemme häneen hyvänä. Tämä tapahtuu soveltamalla hänen Sanaansa elämäämme, antamalla sen uudistaa ja pehmittää sydäntämme jatkuvasti. Haluamme huomioida ne, joiden omatunto on heikompi ja kohdella heitä kristillisellä rakkaudella ja myötätunnolla.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mikä on omatunto?