Täytyykö naisten olla vaiti seurakunnan tilaisuuksissa?



Kysymys: Täytyykö naisten olla vaiti seurakunnan tilaisuuksissa?

Vastaus:
1. Kor. 14:34-35 kuuluu, "Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa." Ensisilmäykseltä tämä vaikuttaa kaiken kattavalta käskyltä ja että naisilla ei ole koskaan lupa puhua seurakunnassa. Kuitenkin aikaisemmin samassa epistolassa (1. Kor. 11:5) Paavali mainitsee tilanteita, joissa naisten sallitaan rukoilla ja profetoida seurakunnassa. Tämän vuoksi 1. Kor. 14:34-35 ei voi olla kaiken kattava käsky koskien naisten vaitonaisuutta aina seurakunnan kokouksissa. Päättelemme, että kielto on sidoksissa asiayhteyteen.

Ensimmäinen Korinttilaiskirje käsittelee järjestystä seurakunnan tilaisuuksissa. Korintin seurakunta oli tunnettu kaaoksesta ja järjestyksen puutteesta, kuten jakeesta 33 käy ilmi. Seurakuntalaiset osallistuivat jumalanpalvelukseen kukin haluamallaan tavalla, milloin he halusivat ja kuinka äänekkäästi tahansa. Kielillä puhumisen lahjan saaneet puhuivat samanaikaisesti ja kukaan ei välittänyt kielien tulkkauksesta. Ne, jotka olivat saaneet ilmoituksen Jumalalta, huusivat halunsa mukaan jopa silloin, kun heidän äänensä hukkui ympäristön meteliin, eikä kukaan arvioinut heidän sanomansa tärkeyttä. Näin ollen tilaisuuksia vaivasi kaaos, eikä kukaan näin ollen oppinut tai kasvanut (jakeet 5, 12 ja 19). Paavalin lääke tähän vaivaan oli kehottaa tiettyjä ryhmiä olemaan hiljaa tiettyinä aikoina ja tietyissä tilanteissa.

• Jakeista 27–28 ilmenee, "Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle."

• Jakeet 29–31 neuvovat, "Samoin profeetoista saa esiintyä vain kaksi tai kolme, ja toiset arvostelkoot. Jos joku muu läsnäolijoista saa ilmestyksen, edellisen puhujan tulee vaieta. Kaikki te voitte profetoida, kukin vuorollanne, jotta kaikki oppisivat ja saisivat rohkaisua."

• Jakeet 34–35 opettavat, "Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo. Jos he tahtovat tietoa jostakin, heidän on kysyttävä sitä kotona omalta mieheltään, sillä naisen on sopimatonta puhua seurakunnan kokouksessa."

Kuten aikaisemmin totesimme, naiset saavat rukoilla ja profetoida seurakunnassa 1. Kor. 11:5 mukaan. Siksi 1. Kor. 14:34-35 ei voi olla ehdoton kielto kaikille naisten puheille kaikissa tilanteissa. Kuten käskystä kielilläpuhujille ja profeetoille käy ilmi, joitakuita kielletään puhumasta tiettyinä aikoina ja tietyistä syistä. Voimme päätellä asiayhteydestä, miksi näin oli.

Ensimmäiseksi, käsky naisten vaitonaisuudesta käsittelee kahta kohtaa: järjestystä seurakunnan tilaisuuksissa ja osoitusta kuuliaisuudesta. Ilmeisesti jotkut naiset puhuivat tavalla, joka ei tuonut ilmi heidän puolisonsa tai seurakunnan johtajien hengellistä auktoriteettia. Tätä samaa asiaa käsitellään myös 1. Korinttilaiskirjeen luvussa 11. Naiset saavat rukoilla ja profetoida, kunhan he peittävät päänsä hengellisen alistumisen merkkinä. Ensimmäisellä vuosisadalla pään peittäminen oli nöyryyden ja kunnioituksen merkki ja siksi seurakunnan naiset pitivät päänsä peitettynä. Näin he eivät osoittaneet kapinahenkeä tai sopimattomuutta, kuten heidän aikalaisillaan oli tapana. Meidän aikanamme pään peittäminen ei merkitse samaa. Siksi evankelisissa piireissä korostetaan kunnioittavaa asennetta, joka voidaan ilmaista kullekin kulttuurille sopivilla merkeillä. Pään peittäminen ei välttämättä ole enää sellainen. Voisimme kuvitella Paavalin sanovan, "Jos nainen haluaa profetoida seurakunnassa, hän tehköön niin, kunhan hän osoittaa kunnioitusta seurakuntaa kohtaan, muutoin hänen on syytä olla vaiti."

Kreikan kielen sana gunaikes 1. Kor. 14:34 voi merkitä joko "naista" tai "vaimoa" asiayhteyden mukaan. Jakeen 35 viittaus aviomiehiin saattaisi merkitä, että sanalla tarkoitetaan "vaimoa" ja että ainoastaan naimisissa olevien naisten on oltava vaiti seurakunnassa. Jos sovellamme Paavalin antamaa rajoitusta ainoastaan vaimoihin, ongelma ei le ratkaistu, koska muinaisina aikoina naimisissa olevalla naisella oli korkeampi yhteiskunnallinen asema kuin naimattomalla naisella. Jos vaimojen piti olla vaiti, silloin naimattomien naisten piti sitä suuremmalla syyllä pitää suunsa kiinni.

1. Kor. 14:34-35 lukuisten eri tulkintavaihtoehtojen käsittely on tässä lyhyessä vastauksessa mahdotonta. Paras tulkinta huomioi asiayhteyden ja purkaa jännityksen lukujen 11 ja 14 välillä. Asiayhteys käsittelee profetioiden julistamista ja niiden ymmärtämistä. Jos joku profetoi julkisessa seurakunnan tilaisuudessa, seurakunnan on arvioitava sitä (1. Kor. 14:29). Seurakunta siis arvioi, onko viesti todella lähtöisin Jumalalta ja mihin seuraamuksiin se johtaa. Näin ollen on parasta ymmärtää, että naisten on oltava vaiti tämän arvioinnin aikana, koska siinä on kyseessä hengellisen auktoriteetin käyttö. Voimme myös kuvitella, mitä tapahtuisi, jos vaimo arvioisi miehensä antamaa profetiaa tai olisi mahdollisesti eri mieltä miehensä antaman arvion kanssa. Näin ollen on parasta, että vaimo on vaiti seurakunnassa ja keskustelee asiasta kotonaan yksityisesti miehensä kanssa (jae 35). Tämä osoittaa kunnioitusta miehen hengellistä esivaltaa kohtaan ja vähentää kaaostilanteita seurakunnassa. Vaikka tässä raamatunkohdassa ei erikseen mainita, joskus aviomiehelle saattaa olla hyväksi tehdä viisas päätös ja olla osallistumatta oman vaimonsa profetian arviointiin.

Paavalin perimmäinen tarkoitus 1. Kor. 14:34-35 lienee ollut, että naisen ei pidä osallistua profetioiden arviointiin. Voimme kysyä, kuinka tähän käskyyn pitää suhtautua nykyaikana?

Paavali korostaa miesten hengellistä johtajuutta kodissa ja seurakunnassa. Se on yleismaailmallinen ohje, jonka hän tuo esille 1. Korinttilaiskirjeen luvuissa 11 ja 14. Tutustu myös 1. Tim. 2:12. Pastorit ja seurakunnan vanhimmat ovat miehiä, ja naisten ja muiden seurakunnan jäsenten on oltava heille kuuliaisia. Tämän kuuliaisuuden ilmentyminen vaihtelee riippuen kulttuuriympäristöstä. Jos pään peittäminen on sopiva merkki tästä, silloin pää pitäisi peittää. Jos se ei ole ajankohtainen tapa, silloin siitä voi luopua jonkun toisen sopivan yhteiskunnallisen symbolin eduksi. Länsimaissa säädyllinen ja koreilematon vaatetus saattaisi olla sopiva esimerkki nöyryydestä. Muut symbolit, kuten miehen sukunimen käyttäminen, ovat aikoinaan olleet merkityksellisiä, mutta niiden merkitys on vähentynyt.

Kenties on olemassa toinen kulttuuripohjainen syy naisten vaikenemiselle seurakunnassa. Jos ensimmäisen vuosisadan nainen olisi osallistunut seurakunnan päätöksentekoon, siihen olisi suhtauduttu vallan väärinkäyttönä. Nykyaikana naisten osallistuminen on runsaampaa ja kenties heidän vaitonaisuutensa seurakunnassa ei ole tarpeen osoittamaan kunnioitusta puolisoa tai seurakunnan johtoa kohtaan. Meidän antamamme vastaus pohjautuu siihen, että niin kauan kun miehellä on johtoasema kodissa ja seurakunnassa ja nainen hyväksyy sen kulttuuriympäristöön sopivalla tavalla, silloin tämän raamatunkohdan henki täyttyy.

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Täytyykö naisten olla vaiti seurakunnan tilaisuuksissa?