Kysymys
Miksi on niin monia erilaisia kristillisiä uskontokuntia?
Vastaus
Meidän on ensin yritettävä erottaa kristilliset uskontokunnat ei-kristillisistä kulteista ja vääristä uskonnoista. Presbyteerit ja luterilaiset ovat esimerkkejä kristillisistä uskontokunnista. Mormonit ja Jehovan Todistajat ovat esimerkkejä kulteista (ryhmistä, jotka väittävät olevansa kristillisiä, mutta jotka kuitenkin kieltävät yhden tai useamman oleellisen kristinuskon opetuksen). Muhamettilaisuus ja buddhismi ovat täysin eri uskontoja.
Kristillisten uskontokuntien synty juontaa juurensa protestanttiseen reformaatioliikkeeseen, jonka tarkoituksena oli "reformoida eli uudistaa" Roomalaiskatolinen kirkko 1500-luvulla ja josta syntyi neljä eri protestanttista haarautumaa: luterilaiset, reformoidut, anabaptistit ja anglikaanit. Näistä neljästä kehittyi vuosisatojen aikana muita uskontokuntia.
Luterilainen uskontokunta sai nimensä Martti Lutherista ja se perustuu hänen opetuksiinsa. Metodistit saivat nimensä perustajansa John Wesleyn käyttämästä metodiikasta hengellisen kasvun aikaansaamiseksi. Presbyteerit on nimetty heidän seurakunnan hallintoa koskevan opetuksensa mukaan. Kreikankielinen sana seurakunnan vanhimmalle on presbyteros. Baptistit saivat nimensä, koska he ovat aina korostaneet kasteen merkitystä. Jokaisella uskontokunnalla on hieman toisista eroava opetus tai korostus, kuten kasteen suorittamistapa; Herran ehtoollisen jakaminen kaikille tai ainoastaan seurakunnan vanhimpien hyväksymille jäsenille; Jumalan kaikkivaltaisuus ja ihmisen vapaa tahto pelastuksessa; Israelin ja seurakunnan tulevaisuus; uskovien ylöstempaaminen ennen vai jälkeen suuren vaivanajan; tiettyjen armolahjojen esiintyminen meidän aikanamme, jne. Näiden mielipide-eroavaisuuksien kohteena ei ole koskaan Kristus, hänen Herrautensa tai Pelastajan roolinsa, vaan pikemminkin rehelliset mielipide-erot jumalaa pelkäävien, mutta kuitenkin rajallisten ihmisten välillä, jotka pyrkivät kunnioittamaan Jumalaa ja pitäytymään puhdasoppisuudessa omantuntonsa ja Raamatun opetusten valossa.
Nykypäivän uskontokunnat ovat monet ja hyvinkin erilaiset. Yllä mainitut pääuskontokunnat ovat poikineet lukemattomia haarautumia. Jotkut ryhmät korostavat tiettyjä teologisia opetuksia, mutta toisinaan erot löytyvät jumalanpalveluskaavasta, musiikista, jne. Mutta meidän on muistettava, että uskovina meidän on oltava yhtä mieltä uskon keskeisistä kohdista. Mutta sen ulkopuolisten asioiden suhteen meillä on paljonkin liikkumavaraa. Tämä henkilökohtainen ja seurakunnallinen vapaus tuo eri vivahteita kristillisyyteen. Ugandassa toimivan presbyteerisen seurakunnan jumalanpalvelustapa on erilainen kuin Coloradossa olevan presbyteeriseurakunnan, mutta niiden opinkappaleet ovat suurimmaksi osaksi samat. Erilaisuus on hyvä asia, mutta hajanaisuus ei ole. Jos kaksi seurakuntaa on opillisesti eri mieltä, keskustelu Jumalan Sanan ääressä saattaa olla oikea menettelytapa asioiden selkeyttämiseksi. Tällainen "rauta rautaa hioo" (Sananl. 27:17) menettely hyödyntää kaikkia. Jos seurakunnat ovat erimielisiä jumalanpalveluksen tyylin ja kaavan suhteen, ne voivat järjestää omat palvelusmenonsa. Tällainen pesäero ei kuitenkaan poista velvoitetta, että kristittyjen on rakastettava toinen toistaan (1. Joh. 4:11-12) ja oltava yhtä Kristuksessa (Joh. 17:21-22).
English
Miksi on niin monia erilaisia kristillisiä uskontokuntia?
