Mikä on kristillisen jumalanpalveluksen tarkoitus?



Kysymys: Mikä on kristillisen jumalanpalveluksen tarkoitus?

Vastaus:
Uuden testamentin sanaa proskuneo käytetään yleisimmin merkitsemään palvomista. Se merkitsee "kumartumista" ja "eteen lankeamista". Palvonnassa on ennen kaikkea kyse asenteesta. Koska kyseessä on sisäinen, yksilöllinen toiminta, kristityt palvovat Jumalaa kaiken aikaa, seitsemän päivää viikossa. Kun kristityt kokoontuvat yhteen jumalanpalvelukseen, jokaisen huomion pitäisi olla henkilökohtaisessa Herran palvonnassa. Vaikka kyseessä onkin seurakunnan yhteinen kokoontuminen, jokaisen on oltava tietoinen siitä, että hän palvoo Jumalaa yksilöllisesti.

Kristillinen jumalanpalvonta tulee sisältä sydämestä ja siinä on kaksi tärkeää ominaisuutta. Meidän pitää palvoa "hengessä ja totuudessa" (Joh. 4:23-24). Hengessä palvomisella ei ole mitään tekemistä ulkoisen käyttäytymisen kanssa. Siinä keskitytään sisäiseen olemukseen ja siihen liittyy useita seikkoja. Ensimmäiseksi, henkilön on oltava uudesti syntynyt. Ilman sisäistä Pyhää Henkeä henkilöllä ei voi olla suhdetta Jumalaan, koska hän ei tunne häntä. "Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on" (1. Kor. 2:11b). Pyhä Henki aikaansaa palvonnan, koska hän itse asiassa ylistää itseään ja kaikki palvonta ylistää Jumalaa.

Toiseksi, hengessä palvominen vaatii Jumalaan keskittyneitä ajatuksia. Paavali kehottaa seuraavin sanoin, "Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne" (Room. 12:1b, 2a). Kun mielemme ovat irtautuneet maallisista ajatuksista ja keskittyneet Jumalaan, voimme palvoa hengessä. Monet häiriötekijät saattavat uida ajatuksiimme, kun yritämme ylistää ja kiittää Herraa, ja ne haittaavat palvontaamme.

Kolmanneksi, voimme palvoa hengessä vain, jos sydämemme on puhdas, avoin ja katuvainen. Daavid ei kyennyt palvomaan Jumalaa, kun hänen sydämensä oli täynnä syyllisyyttä Batseban vuoksi (2. Sam. 11). Hän tunsi Jumalan olevan kaukana luotaan ja "päivät päästään minä huusin tuskassani"(Ps. 32:3, 4). Mutta tunnustettuaan syntinsä hänen suhteensa Jumalaan korjautui ja ylistyksen sanat kaikuivat hänen suustaan. Hän ymmärsi, kuinka "murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala" (Ps. 51:17, 15-17). Ylistys ja palvonta eivät ole mahdollisia, jos sydän on täynnä katumattomia syntejä.

Toinen aidon palvonnan ominaisuus on totuus. Kaikki palvonta pohjautuu totuuteen ja mikä olisikaan parempi totuuden mittari kuin Jumalan Sana. Jeesus sanoi Isälleen, "Sinun sanasi on totuus" (Joh. 17:17b). Psalmissa 119 todetaan, "sinun lakisi on totuus" (jae 142b) ja "totuus on sinun sanasi perusta" (jae 160a). Osataksemme palvoa Jumalaa syvällisesti, meidän on ymmärrettävä kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Ainoastaan Raamatussa hän on tuonut itsensä täysin julki. Jumalan palvonta kumpuaa sydämemme syvyyksistä ja jumalantuntemuksemme pohjautuu Raamattuun. Jos emme tunne Raamatun totuuksia, emme myöskään tunne Jumalaa, emmekä voi palvoa häntä oikein.

Ulkoiset seikat ovat toisarvoisia kristillisessä jumalanpalveluksessa, eikä ole mitään ohjeita pitäisikö meidän istua, seistä, kaatua maahan, olla hiljaa vai laulaa mahtipontisesti. Seurakunta voi päättää näistä oman harkintansa mukaan. Kaikkein tärkeintä on, että palvomme Jumalaa hengessä (sydämestämme) ja totuudessa (mielessämme).

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Mikä on kristillisen jumalanpalveluksen tarkoitus?