Miksi Jumala on kiivas?



Kysymys: Miksi Jumala on kiivas?

Vastaus:
On tärkeää ymmärtää sanan “kiivas” merkitys. Sen käyttö 2. Moos. 20:5 kuvailtaessa Jumalaa on erilainen kuin synnillisen ominaisuuden "kateellisuus" merkitys Gal. 5:20. Kun me käytämme sanaa "kateellinen", käytämme sitä tarkoittamaan kademielisyyttä sellaisen suhteen, joka jollakulla on, mutta joka puuttuu meiltä. Joku saattaa olla kateellinen toiselle, jos hänellä on hieno auto tai upea talo (on siis kyse omaisuudesta). Joku saattaa myös olla kademielinen toiselle henkilölle, jos hänellä on jokin kyky tai taito, joka puuttuu toiselta (esim. urheilullinen kyky). Edelleen, voimme käyttää esimerkkinä kateutta jonkun toisen kauneudesta.

2. Moos. 20:5 ilmaisu ei tarkoita, että Jumala olisi kademielinen, koska jollakulla on jotakin, mitä hän haluaa tai tarvitsee. 2. Moos. 20:4-5 kuuluu, "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala..." Huomaat kuinka Jumala on kiivas, jos joku hänelle oikeasti kuuluva annetaan jollekulle toiselle.

Näissä jakeissa Jumala puhuu epäjumalan kuvien eteen lankeavista ihmisistä, jotka palvovat näitä idoleita en sijaan, että he palvoisivat yksin Jumalaa. Jumala haluaa itselleen kuuluvan palvonnan ja palvelun. On syntiä palvoa ja palvella jotakin muuta kuin Jumalaa, niin kuin Jumala meille osoittaa tässä käskyssä. On synti, kun me haluamme ja olemme kateellisia jollekulle jostakin, jota meillä ei ole. On eri asia käyttää sanaa kiivas puhuttaessa Jumalan kiivaudesta. Hän on kiivas niistä asioista, jotka kuuluvat hänelle: palvonta ja palveleminen kuuluvat yksin hänelle ja meidän pitää antaa ne ainoastaan hänelle.

Ehkä käytännön esimerkki auttaa meitä ymmärtämään eron. Jos mies näkee toisen miehen flirttailevan vaimonsa kanssa, hän saa oikeutetusti kiivailla, sillä ainoastaan hänellä on oikeus liehitellä vaimoaan. Tällainen kiivailu ei ole syntiä. Se on itse asiassa täysin asianmukaista. Kiivailu jonkin Jumalan mukaan sinulle kuuluvan puolesta on oikeaa ja asianmukaista. Kademielisyys on synti ja se tarkoittaa sinulle kuulumattoman haluamista. Palvonta, ylistys, kunnia ja ihailu kuuluvat Jumalalle yksinään, sillä ainoastaan hän on niiden arvoinen. Näin ollen Jumala on oikeutetusti kiivas, kun palvonta, ylistys, kunnia tai ihailu annetaan epäjumalille. Tämä on juuri sitä kiivailua, josta apostoli Paavalia kirjoittaa 2. Kor. 11:2, "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella..." (vuoden 1938 UT käännös).


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Miksi Jumala on kiivas?