Kuinka kristityn pitäisi suhtautua itsetuntoon?



Kysymys: Kuinka kristityn pitäisi suhtautua itsetuntoon?

Vastaus:
Monet määrittelevät itsetunnon "taitojen, saavutusten, yhteiskunnallisen aseman, rahavarojen tai ulkonäön muodostamana hyvänolontunteena". Tällainen itsetunto saattaa johtaa henkilön tuntemaan olonsa itsenäiseksi ja ylpeäksi, uppoutumaan itsensä palvomiseen, mikä sumentaa halumme palvella Jumalaa. Jaak. 4:6 kertoo meille, "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Jos luotamme ainoastaan maallisiin resursseihimme, meille muodostuu ilman muuta ylpeä olo. Jeesus opetti meille, "Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'" (Luuk. 17:10).

Tämä ei kuitenkaan merkitse, että kristityllä pitäisi olla huono itsetunto. Siinä on kysymys siitä, että tunteemme erinomaisuudestamme ei pitäisi riippua siitä, mitä me teemme, vaan keitä me olemme Kristuksessa. Kun nöyrrymme hänen edessään, silloin hän kunnioittaa meitä. Ps. 16:2 muistuttaa meitä, "Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani, sinulta saan kaiken hyvän!’” Kristityillä on hyvä itsetunto, kun heillä on oikea suhde Jumalaan. Tunnemme itsemme arvokkaiksi, koska Jumala maksoi meistä korkean hinnan Jeesuksen Kristuksen veren kautta.

Tietyssä mielessä huono itsetunto on ylpeyden vastakohta. Toisessa mielessä huono itsetunto on eräänlaista ylpeyttä. Joillakin on huono itsetunto, koska he haluavat toisten säälivän heitä, kiinnittävän heihin huomiota ja lohduttavan heitä. Huono itsetunto on julistus "kiinnitä huomio minuun" aivan samassa mielessä kuin ylpeyskin. Siinä vain käytetään eri menetelmää samaan päämäärään eli itsekeskeisyyteen ja itsekkyyteen pääsemiseksi. Sen sijaan meidän pitää olla epäitsekkäitä ja heijastaa pois kaikki meihin kohdistuva huomio suureen Jumalaan, joka loi meidät ja ylläpitää meitä.

Raamatun mukaan Jumala teki meidät arvokkaiksi ostaessaan meidät omakseen (Ef. 1:14). Tämän vuoksi hän ainoastaan on kunnian ja ylistyksen arvoinen. Kun meillä on terve itsetunto, pidämme itseämme arvossa ja vältymme joutumasta synnin pauloihin. Käyttäydymme nöyrästi ja pidämme muita itseämme tärkeämpinä (Fil. 2:3). Room. 12:3 varoittaa meitä, " Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut."

English


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Kuinka kristityn pitäisi suhtautua itsetuntoon?