Onko ihmisen sielu kuolevainen vai iankaikkinen?


Kysymys: Onko ihmisen sielu kuolevainen vai iankaikkinen?

Vastaus:
On ilmiselvää, että ihmisen sielu on iankaikkinen. Tämä ilmenee selvästi monista Uuden ja Vanhan testamentin kohdista: Ps. 22:26; 23:6; 49:7-9; Saarn. 12:7; Daniel 12:2-3; Matt. 25:46; ja 1. Kor. 15:12-19. Daniel 12:2 kuuluu, "Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun." Jeesus myös opetti eräiden päätyvän "...iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään" (Matt. 25:46). Samaa kreikankielistä sanaa käytetään viittaamaan "rangaistukseen" ja "elämään" ja näin ollen on selvää, että sekä vanhurskailla että jumalattomilla on iankaikkinen kuolematon sielu.

Raamatun selkä opetus on, että kaikki ihmiset, niin uskovat kuin pelastumattomat, elävät iankaikkisesti joko taivaassa tai helvetissä. Elämä ei pääty kehojemme kuolemaan. Sielumme elävät iankaikkisesti, joko Jumalan luona taivaassa jos olemme pelastuneet, tai rangaistuksena helvetissä jos olemme hyljänneet Jumalan pelastuslahjan. Raamattu ei ainoastaan lupaa, että sielumme elävät iäti, myös ruumiimme nousevat kuolleista. Tämä ylösnousemisen toivo on kristinuskon keskeinen opetus (1. CKor. 15:12-19).

Joskin kaikki sielut ovat kuolemattomia, on tärkeää muistaa, että emme ole iankaikkisia samassa merkityksessä kuin Jumala. Jumala on ainoa todella iankaikkinen olento, sillä ainoastaan hänellä ei ole alkua eikä loppua. Jumala on aina ollut olemassa, eikä hänen päivillään ole loppua. Kaikki muut luomukset, olivat he sitten ihmisiä tai enkeleitä, ovat äärellisiä siinä suhteessa, että heillä oli alku. Vaikka sielumme elävät iankaikkisesti niiden luomisen jälkeen, Raamattu ei tue näkemystä, että sielumme ovat aina olleet olemassa. Sielumme ovat kuolemattomia, koska Jumala loi ne sellaisiksi. Niillä on kuitenkin alkupiste, jota ennen ne eivät olleet olemassa.

English
Paluu suomenkieliselle etusivulle

Onko ihmisen sielu kuolevainen vai iankaikkinen?