Onko Jumala olemassa? Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?




Kysymys: Onko Jumala olemassa? Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?

Vastaus:
Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa tai olla todistamatta. Raamattu sanoo, että meidän on uskoen hyväksyttävä se tosiasia, että Jumala on olemassa: ”Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä” (Hepr. 11:6). Jumala voisi halutessaan ilmestyä näkyviin ja osoittaa koko maailmalle, että Hän on olemassa. Mutta jos Hän tekisi sen, uskoa ei enää tarvittaisi. ”Jeesus sanoi hänelle: ’Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe’” (Joh. 20:29).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Jumalan olemassaolosta olisi todisteita. Raamattu ilmoittaa: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan. Päivä ilmoittaa ne päivälle, yö julistaa yölle. Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin” (Ps. 19:2-5). Taivaan tähdet, maailmankaikkeuden äärettömyys, luonnon ihmeet ja auringonlaskun kauneus – kaikki nämä viittaavat Luojaan, Jumalaan. Jos tämä ei vielä vakuuta, Jumalasta on todisteita myös omassa sydämessämme. Sananlaskuissa sanotaan (Snl. 3:11): ”…myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä …” Syvällä sisimmässämme on jotakin, joka tiedostaa sen, että on olemassa jotain muuta ja joku muu kuin vain tämä elämä tässä maailmassa. Voimme kieltää tämän tiedon älyllisesti, mutta Jumalan läsnäolo meissä ja meidän kauttamme on silti olemassa. Kaikesta tästä huolimatta Raamattu varoittaa meitä, että jotkut silti kieltävät Jumalan olemassaolon: ”Mieletön se, joka ajattelee: ’Ei Jumalaa ole’” (Ps. 14:1). Koska suuri enemmistö ihmisistä kautta historian, kaikissa kulttuureissa ja kaikissa maanosissa on uskonut ja uskoo jonkinlaisen Jumalan olemassaoloon, on pakko olla olemassa jokin (tai joku), joka saa tämän uskon aikaan.

Jumalan olemassaolon raamatullisten todisteiden lisäksi on olemassa loogisia perusteluja. Ensinnäkin on olemassa ontologinen perustelu. Suosituin ontologisen perustelun muoto käyttää pohjimmiltaan Jumalan käsitettä todisteena Jumalan olemassaolosta. Se alkaa määrittelemällä Jumalan olevan sellainen olento, jota suurempaa ei voi ajatella olevan. Sitten väitetään, että olla olemassa on suurempaa kuin ei olla olemassa, ja sen vuoksi suurimman ajateltavissa olevan olennon on oltava olemassa. Jos Jumala ei olisi olemassa, silloin Jumala ei olisi suurin ajateltavissa oleva olento – mutta tämä olisi ristiriidassa Jumalan määritelmän kanssa.

Toinen perustelu on teleologinen perustelu. Teleologinen perustelu on, että koska maailmankaikkeudessa näkyy niin hämmästyttävä järjestys ja suunnitelma, sillä kaikella on täytynyt olla Jumalallinen Suunnittelija. Jos maapallo esimerkiksi olisi vain muutama sata kilometriä lähempänä tai kauempana auringosta, se ei pystyisi ylläpitämään suurta osaa nykyisestä elämästä. Jos ilmakehämme alkuaineet olisivat vain muutamankin prosenttiyksikön verran erilaisia, jokainen elävä olento maan päällä kuolisi. Todennäköisyys, että yksi ainoa valkuaisainemolekyyli muodostuu sattumalta on 1 : 10243 (eli 10 ja 243 nollaa perässä). Yksi ainoa solu koostuu miljoonista valkuaisainemolekyyleistä.

Kolmas looginen perustelu Jumalan olemassaololle on nimeltään kosmologinen perustelu. Jokaisella seurauksella täytyy olla aiheuttaja. Tämä maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä on, on seurausta jostakin. Täytyy siis olla olemassa jotakin, joka sai kaiken olevaisen syntymään. Pohjimmiltaan on oltava jotakin ”ei-aiheutettua”, jotta kaikki muu voisi tulla olevaksi. Tämä ”ei-aiheutettu” jokin on Jumala.

Neljäs perustelu tunnetaan nimellä moraalinen perustelu. Kaikissa kulttuureissa kautta historian on ollut laki jossain muodossa. Jokaisella ihmisellä on taju oikeasta ja väärästä. Murha, valehtelu, varastaminen ja moraalittomuus tuomitaan lähestulkoon kaikkialla. Mistä tämä oikean ja väärän taju tuli ellei pyhältä Jumalalta?

Kaikesta tästä huolimatta Raamattu kertoo meille, että ihmiset hylkäävät selvän ja kiistämättömän tiedon Jumalasta ja uskovat sen sijaan valheeseen. Room. 1:25 sanoo: ”He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.” Raamattu julistaa myös, että ihmisillä ei ole mitään puolustusta sille, etteivät he usko Jumalaan: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua” (Room. 1:20).

Ihmiset väittävät, että eivät usko Jumalaan, koska se on ”epätieteellistä” tai ”koska ei ole olemassa todisteita”. Todellinen syy on, että heti kun ihmiset myöntävät Jumalan olevan olemassa, he joutuvat myös tajuamaan olevansa vastuussa Jumalalle ja tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa (Room. 3:23; 6:23). Jos Jumala on olemassa, me olemme vastuussa teoistamme Hänelle. Jos Jumalaa ei ole olemassa, voimme tehdä mitä ikinä haluamme tarvitsematta olla huolissamme siitä, että Jumala tuomitsisi meidät. Juuri tästä syystä niin monet tarrautuvat evoluutio-oppiin – se antaa ihmisille mahdollisuuden olla uskomatta Luojaan. Jumala on olemassa ja pohjimmiltaan jokainen tietää, että Hän on olemassa. Juuri se, että jotkut yrittävät niin kovasti kieltää Hänen olemassaolonsa, itse asiassa puhuu Hänen olemassaolonsa puolesta.

Mistä tiedämme, että Jumala on olemassa? Kristittyinä tiedämme sen, koska puhumme Hänelle joka päivä. Emme kuule Hänen vastaavan meille ääneen, mutta tunnemme Hänen läsnäolonsa, tunnemme Hänen johdatuksensa, kaipaamme Hänen armoaan, ja tiedämme että Hän rakastaa meitä. Elämässämme on tapahtunut asioita, joille ei voi olla mitään muuta selitystä kuin Jumala. Jumala on niin ihmeellisesti pelastanut meidät ja muuttanut elämämme, ettemme voi muuta kuin hyväksyä Hänen olemassaolonsa ja kiittää siitä. Yksikään näistä perusteluista ei itsessään pysty vakuuttamaan ketään, joka kieltäytyy hyväksymästä sitä, mikä on ilmiselvää. Loppujen lopuksi Jumalan olemassaolo on otettava vastaan uskoen (Hepr. 11:6). Usko Jumalaan ei ole sokea hyppy pimeyteen, se on turvallinen askel kirkkaasti valaistuun huoneeseen.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Onko Jumala olemassa? Onko Jumalan olemassaolosta todisteita?