Onko Jeesus todella ollut olemassa? Onko Jeesuksen olemassa olosta mitään historiallisia todisteita?




Kysymys: Onko Jeesus todella ollut olemassa? Onko Jeesuksen olemassa olosta mitään historiallisia todisteita?

Vastaus:
Tavallisesti tämän kysymyksen esittäjä tarkoittaa "Raamatun ulkopuolisia todisteita.” Emme voi hyväksyä, että Raamattua ei voi pitää todisteaineistona Jeesuksen olemassa ololle. Uudessa testamentissa on satoja Jeesukseen viittaavia kohtia. Joidenkin mielestä evankeliumit kirjoitettiin ajanlaskumme toisella vuosisadalla, yli 100 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Vaikka asianlaita olisikin näin (josta asiasta olemme vahvasti eri mieltä), voidaan muinaisia todisteita arvioitaessa alle 200 vuotta tapahtumien jälkeen tallennettuja kirjoituksia pitää hyvin luotettavina todisteina. Lisäksi suurin osa oppineista (kristillisistä ja ei-kristillisistä) myöntää Paavalin kirjoittaneen epistolansa (ainakin joidenkin) ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla, siis alle 40 vuoden sisällä Jeesuksen kuolemasta. Vanhojen käsikirjoitusten tutkimuksen valossa tämä on huomattavan vahva todiste Jeesus-nimisen miehen olemassa olosta ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alussa.

Muistakaamme myös, että vuonna 70 jKr. roomalaiset valtasivat ja tuhosivat Jerusalemin ja suurimman osan Israelia, surmaten sen asukkaat. Kokonaiset kaupungit poltettiin kirjaimellisesti maan tasalle. Niinpä emme saisi olla hämmästyneitä, jos suurin osa Jeesuksen olemassa olon todisteista on tuhoutunut. Monet silminnäkijöistä joutuivat surmatuiksi. Nämä seikat todennäköisesti vähentävät meidän päiviimme saakka tallentuneiden todisteiden määrää.

Huolimatta siitä, että Jeesuksen lähetystyö rajoittui vähäpätöiseen ja kaukaiseen Rooman keisarikunnan kolkkaan, voidaan maallisista historian lähteistä kerätä paljonkin todisteita Jeesuksesta. Tärkeimmät historialliset todisteet Jeesuksesta ovat seuraavat:

Eräs muinaisen maailman tarkimmista historioitsijoista, ensimmäisen vuosisadan roomalainen Tacitus, mainitsee kristityt (sana tulee latinan Kristusta tarkoittavasta sanasta Christus,), jotka kärsivät Pontius Pilatuksen aikana Tiberiuksen vallan alla. Suetonius, keisari Hadrianuksen pääkirjanpitäjä, kirjoitti miehestä nimeltä Chrestus (tai Kristus), joka eli ensimmäisellä vuosisadalla (Annaalit 15.44).

Flavius Josephus on kuuluisin juutalainen historioitsija. Teoksessaan Antiquities of the Jews hän viittaa Jaakobiin, "Jeesuksen, jota kutsuttiin Kristukseksi, veljeen”. Hänen kirjassaan on kiistanalainen kohta (18:3), “Suunnilleen tuona aikana eli Jeesus, viisas mies, jos on oikein kutsua häntä mieheksi. Sillä juuri hän teki ihmeitä – – Hän oli Kristus – – hän ilmestyi heille elävänä jälleen kolmantena päivänä, niin kuin jumalalliset profeetat olivat ennustaneet näistä ja kymmenistä tuhansista muista häntä koskevista ihmeellisistä asioista." Eräs versio kuuluu, "Tänä aikana eli eräs viisas mies nimeltä Jeesus. Hän eli moitteettomasti ja hänen tiedettiin olevan hyveellinen. Monet juutalaisista ja muista kansallisuuksista tulivat hänen opetuslapsikseen. Pilatus tuomitsi hänet ristiinnaulittavaksi ja kuolemaan. Hänen opetuslapseksensa tulleet eivät kuitenkaan hylänneet opetuslapseuttaan. He kertoivat hänen ilmestyneen heille kolme päivää ristiinnaulitsemisensa jälkeen ja että hän oli elossa; ehkäpä hän oli siis Messias, josta profeetat olivat kirjoittaneet ihmeellisesti.”

Julius Africanus lainaa historioitsija Thallusta kuvaillessaan Kristuksen ristiinnaulitsemista seurannutta pimeyttä (Extant Writings, 18).

Pliny nuorempi, Kirjeissään 10:96, kuvaili varhais-kristittyjen jumalanpalvelustapoja. Niihin kuului se, että kristityt palvoivat Jeesusta Jumalana ja heillä oli korkea moraali. Hän kertoo myös heidän rakkauden aterioistaan ja Herran ehtoollisesta.

Babylonian Talmud (Sanhedrin 43a) vahvistaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen pääsiäisiltana ja Jeesusta vastaan esitetyt syytteet vainajien manaamisesta ja juutalaisten yllyttämisestä epäjumalanpalvontaan.

Samosatan Lucia oli toisen vuosisadan kreikkalainen kirjoittaja, joka myönsi kristittyjen palvovan Jeesusta. Hän oli esittänyt uusia oppeja ja oli ristiinnaulittu heidän edestään. Hän sanoi Jeesuksen oppien sisältäneen uskovien veljeyden, kääntymisen välttämättömyyden ja muiden jumalien kieltämisen tärkeyden. Kristityt elivät Jeesuksen lakien mukaan ja uskoivat olevansa kuolemattomia. Heille oli tyypillistä kuoleman halveksuminen, itsensä tutkiskeleminen ja maallisesta omaisuudesta luopuminen.

Mara Bar-Serapion vakuuttaa, että Jeesuksen uskottiin olevan viisas ja hyvä mies, monet pitivät häntä Israelin kuninkaana, juutalaiset tappoivat hänet, ja hän elää seuraajiensa opetuksissa.

Lisäksi ovat kaikki gnostikkojen kirjoitukset (The Gospel of Truth, The Apocryphon of John, The Gospel of Thomas, The Treatise on Resurrection, jne.), jotka kaikki mainitsevat Jeesuksen.

Itse asiassa evankeliumi voidaan lähestulkoon jälleenkirjoittaa varhaisten ei-kristillisten lähteiden perusteella: Jeesusta kutsuttiin Kristukseksi (Josephus), hän teki "ihmeitä," hän esitti Israelille uudet opetukset ja hänet ripustettiin pääsiäisenä heidän edestään (Babylonialainen Talmud) Juudeassa (Taecitus), mutta hän väitti olevansa Jumala ja palaavansa takaisin (Eliezar), johon hänen seuraajansa uskoivat palvoen häntä Jumalana (Pliny nuorempi).

Maalliset ja raamatulliset historian todisteet kertovat Jeesuksen Kristuksen olemassa olosta monin tavoin. Kenties suurin todiste Jeesuksen elämästä on tosiasia, että kirjaimellisesti tuhannet ensimmäisen vuosisadan kristityt, mukaan lukien kaksitoista apostolia, olivat valmiita kuolemaan marttyyreina Jeesuksen Kristuksen tähden. Ihmiset ovat valmiita kuolemaan totuuden puolesta, mutta kukaan ei halua kuolla valheen edestä.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Onko Jeesus todella ollut olemassa? Onko Jeesuksen olemassa olosta mitään historiallisia todisteita?