Tulisiko naisten palvella pastoreina/saarnaajina? Mitä Raamattu sanoo naisista hengellisessä työssä?




Kysymys: Tulisiko naisten palvella pastoreina/saarnaajina? Mitä Raamattu sanoo naisista hengellisessä työssä?

Vastaus:
Nykypäivän seurakunnasta ei taida löytyä kiistellympää asiaa kuin naisten toimiminen pastoreina/saarnaajina. Tästä syystä on erittäin tärkeää olla tarkastelematta tätä kysymystä miesten ja naisten vastakkainasetteluna. On olemassa naisia, jotka uskovat, että naisten ei pitäisi palvella pastoreina ja että Raamattu asettaa rajoituksia naisten palvelutyölle – ja on olemassa miehiä, jotka uskovat, että naiset voivat palvella saarnaajina eikä naisten palvelutyölle ole rajoituksia. Tässä ei ole kyse sovinismista tai syrjinnästä. Kyse on Raamatun tulkinnasta.

1. Tim. 2:11-12 sanoo: ”Naisen tulee kuunnella opetusta, hiljaa ja kuuliaisena. Sitä en salli, että nainen opettaa, enkä sitä, että hän hallitsee miestä; hänen on elettävä hiljaisesti.” Jumala antaa seurakunnassa miehille ja naisille erilaiset roolit. Tämä on seurausta siitä, miten ihmiskunta luotiin (1. Tim. 2:13) ja miten synti saapui maailmaan (1. Tim. 2:14). Jumala, apostoli Paavalin kirjoitusten välityksellä, kieltää naisia toimimasta tehtävissä, joissa heillä olisi hengellistä opetusauktoriteettia miehiin. Tämä estää naisia palvelemasta pastoreina, koska pastori varmasti saarnaa, opettaa ja harjoittaa hengellistä auktoriteettia miehiin nähden.

Tälle näkemykselle naisten roolista hengellisessä työssä on olemassa monia vastaväitteitä. Yksi yleinen väite on, että Paavali kieltää naisia opettamasta, koska ensimmäisellä vuosisadalla naiset olivat useimmiten kouluttamattomia. 1. Tim. 2:11-14 ei kuitenkaan missään kohtaa mainitse koulutustasoa. Jos koulutus olisi palvelutyön edellytys, suurin osa Jeesuksen opetuslapsista ei todennäköisesti olisi täyttänyt vaatimuksia. Toinen yleinen vastalause on, että Paavali kielsi vain efesolaisia naisia opettamasta (1. Tim. oli kirjoitettu Timoteukselle, joka oli Efesoksen seurakunnan pastori). Efesoksen kaupunki oli kuuluisa kreikkalais-roomalaisen Artemis-jumalattaren temppelistä. Naiset johtivat Artemiin palvontamenoja. Ensimmäinen kirje Timoteukselle ei kuitenkaan puhu mitään Artemiista, eikä Paavali mainitse Artemiin palvontaa kiellon syynä kyseisessä kohdassa (1. Tim. 2:11-12).

Kolmas tavallinen vastalause on, että Paavali puhuu vain aviopuolisoista, ei miehistä ja naisista yleensä. Tässä kohdassa (1. Tim. 2:11-14) käytetyt kreikan sanat voisivat viitata aviomiehiin ja vaimoihin. Sanojen perusmerkitys on kuitenkin miehet ja naiset. Lisäksi samoja kreikan sanoja käytetään jakeissa 8-10. Onko vain aviomiesten kohotettava kätensä rukoukseen puhtain mielin, ilman vihaa ja epäilyä (jae 8)? Onko vain vaimojen pukeuduttava säädyllisesti, tehtävä hyviä tekoja ja palveltava Jumalaa (jakeet 9-10)? Ei tietenkään. Jakeet 8-10 viittaavat selvästi miehiin ja naisiin yleensä, ei ainoastaan aviomiehiin ja vaimoihin. Asiayhteys ei mitenkään viittaa siihen, että jakeissa 11-14 ruvettaisiinkin puhumaan aviomiehistä ja vaimoista.

Usein nostetaan myös esiin naiset, jotka Raamatussa olivat johtopaikoilla, erityisesti Vanhan Testamentin Miriam, Debora ja Hulda. Tämä perustelu jättää huomiotta muutamia tärkeitä tekijöitä. Mitä tulee Deboraan, hän oli ainoa naispuolinen tuomari 13 miestuomarin joukossa. Hulda puolestaan oli ainoa naisprofeetta lukemattomien Raamatussa mainittujen miesprofeettojen joukossa. Miriamin ainoa linkki johtoasemaan oli se, että hän oli Mooseksen ja Aaronin sisar. Kuninkaiden aikakaudella kaksi huomattavinta naista olivat Atalja ja Isebel, jotka tuskin kelpaavat hurskaan naisjohtajuuden esikuviksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin huomata, että Vanhan Testamentin aikainen naisen auktoriteetti ei ole olennaista tässä asiassa. Ensimmäinen Timoteuksen kirje ja muut epistolat tuovat esiin uuden ohjenuoran seurakuntaa – Kristuksen morsianta – varten ja kyseessä on seurakunnan hierarkiaan liittyvä asia, ei Israelin kansan tai minkään muun Vanhan Testamentin aikaisen yhteisön.

Samankaltaisia väitteitä esitetään Priscillan ja Foibeen osalta. Apostolien tekojen luvussa 18 Priscilla ja Aquila esitellään uskollisina Kristuksen palvelijoina. Priscillan nimi mainitaan ensin, mikä luultavasti osoittaa, että hän oli työssä merkittävämpi kuin miehensä. Priscillan ei kuitenkaan missään kohtaa sanota osallistuvan sellaiseen palvelutyöhön, joka olisi ristiriidassa 1. Tim. 2:11-14:n kanssa. Priscilla ja Aquila veivät Apolloksen kotiinsa, ja he molemmat opetuslapseuttivat häntä selittämällä hänelle tarkemmin Jumalan Sanaa (Apt. 18:26).

Vaikka Foibea pidettäisiinkin virallisena ”diakonina” pelkän ”palvelijan” sijasta Roomalaiskirjeen 16:1 pohjalta, se ei tarkoita että Foibe oli seurakunnan opettaja. ”Taitava opettamaan” on vaatimus seurakunnan vanhimmille, mutta ei seurakunnanpalvelijoille (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9). Vanhimman/kaitsijan/seurakunnanpalvelijan tulee olla ”yhden vaimon mies”, ”mies jonka lapset uskovat” ja hänen on ”saavutettava kaikkien kunnioitus” (1. Tim. 3:1-13; Tiit. 1:6-9). Selvästikin nämä vaatimukset asetetaan miehille. Lisäksi 1. Tim. 3:1-13 ja Tiitus 1:6-9:ssä käytetään yksistään maskuliinista pronominia viittaamaan vanhimpiin/kaitsijoihin/seurakunnanpalvelijoihin.

1. Tim. 2:11-14 tekee rakenteellaan ”syyn” aivan selväksi. Jae 13 perustelee sen, mitä Paavali väitti jakeissa 11-12. Miksi naisten ei pitäisi opettaa tai hallita miehiä? Koska ”ensinhän luotiin Aadam, sitten Eeva, eikä petetyksi joutunut Aadam, vaan nainen antoi pettää itsensä ja rikkoi käskyn”. Jumala loi ensin Aadamin ja sitten Eevan hänelle ”avuksi” ja kumppaniksi. Tällä luomisjärjestyksellä on yleinen sovellutus niin perheessä (Ef. 5:22-33) kuin seurakunnassakin. Koska Eeva antoi pettää itsensä, naiset eivät voi toimia pastoreina eivätkä hallita miehiä hengellisesti. Tämän takia jotkut uskovat, että naisten ei pitäisi opettaa, koska he menevät helpommin harhaan. Tämä käsitys on kuitenkin kyseenalainen. Jos naiset menevät helpommin harhaan, miksi he saisivat opettaa lapsia (jotka harhautuvat helposti) ja toisia naisia (jotka siis harhautuvat helposti)? Tätä teksti ei kuitenkaan väitä. Naisten ei tule opettaa tai hallita miehiä hengellisesti, koska Eeva antoi pettää itsensä. Siksi Jumala on antanut miehille päävastuun seurakunnan opettamisesta.

Naiset ovat erittäin hyviä vieraanvaraisuudessa, laupeuden töissä, opettamisessa ja avustamisessa. Suuri osa seurakunnan palvelutyöstä on naisten varassa. Naiset voivat seurakunnassa rukoilla ääneen ja profetoida (1. Kor. 11:5), mutta heillä ei voi olla hengellistä opetusvaltaa miehiin. Raamattu ei kiellä naisia harjoittamasta Pyhän Hengen lahjoja (1. Kor. luku 12). Naiset, yhtä lailla kuin miehetkin, on kutsuttu palvelemaan muita ja kantamaan Hengen hedelmää (Gal. 5:22-23) sekä julistamaan evankeliumia uskosta osattomille (Matt. 28:18-20; Apt. 1:8; 1. Piet. 3:15).

Jumala on säätänyt, että vain miesten tulee palvella hengellisen opettamisen johtotehtävissä seurakunnassa. Tämä ei johdu siitä, että miehet olisivat välttämättä parempia opettajia, tai että naiset olisivat huonompia tai vähemmän älykkäitä (mikä ei pidä paikkaansa). Kyse on yksinkertaisesti tavasta, jolla Jumala suunnitteli seurakunnan toimivan. Miesten tulee näyttää esimerkkiä hengellisinä johtajina – sekä elämällään että sanoillaan. Naisten tulee ottaa vähemmän hallitseva rooli. Naisia rohkaistaan opettamaan toisia naisia (Tiit. 2:3-5). Raamattu ei myöskään kiellä naisia opettamasta lapsia. Ainoa toiminta, joka naisilta kielletään, on miesten opettaminen tai hengellinen hallitseminen. Tämä loogisesti estää naisten toimimisen pastoreina/saarnaajina. Tämä ei millään muotoa tee naisista vähemmän tärkeitä, vaan pikemminkin suuntaa heidän palvelutyötään niihin asioihin, joihin Jumala on heitä varustanut.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Tulisiko naisten palvella pastoreina/saarnaajina? Mitä Raamattu sanoo naisista hengellisessä työssä?