Mitä Raamattu opettaa kuolemanrangaistuksesta?




Kysymys: Mitä Raamattu opettaa kuolemanrangaistuksesta?

Vastaus:
Vanhan testamentin laki määräsi kuolemanrangaistuksen monista teoista: murhasta (2. Moos. 21:12), kidnappauksesta (2. Moos. 21:16), eläimiin sekaantumisesta (2. Moos. 22:19), huorinteosta (3. Moos. 20:10), homoseksuaalisuudesta (3. Moos. 20:13), vääränä profeettana toimimisesta (5. Moos. 13:5), prostituutiosta ja raiskauksesta (5. Moos. 22:4), ja monista muista rikoksista. Jumala kuitenkin osoitti usein armoa, kun kuolemantuomio oli paikallaan. Daavid syyllistyi huorintekoon ja murhaan, kuitenkaan Jumala ei vaatinut hänen henkeään (2. Samuel 11:1-5, 14-17; 2. Samuel 12:13). Loppujen lopuksi joka ainoa synti ansaitsisi kuolemantuomion, koska synnin palkka on kuolema (Room. 6:23). Onneksi Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaa jättämällä meidät tuomitsematta (Room. 5:8).

Kun fariseukset toivat huorintekoon syyllistyneen naisen Jeesuksen luo ja kysyivät pitäisikö hänet kivittää, Jeesus vastasi, "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven" (Joh. 8:7). Näitä raamatunkohtia ei kuitenkaan pidä käyttää todisteina siitä, että Jeesus tuomitsi kuolemantuomion kaikissa tilanteissa. Jeesus ainoastaan paljasti fariseusten kaksinaamaisuuden. Fariseukset halusivat aikaansaada tilanteen, jossa Jeesus rikkoisi Vanhan testamentin lain; he eivät olleet kiinnostuneita naisen kivittämisestä (ja missä oli mies, joka oli syyllistynyt huorintekoon naisen kanssa)? Jumala loi kuolemanrangaistuksen. "Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen" (1. Moos. 9:6). Jeesus kannattaisi kuolemantuomioita eräissä tapauksissa. Jeesus myös osoitti armoa tapauksissa, joissa kuolematuomio oli paikallaan (Joh. 8:1-11). Apostoli Paavali tunnusti hallitusvallan oikeuden panna kuolemantuomio käytäntöön tilanteen niin vaatiessa (Room. 13:1-7).

Miten kristityn pitäisi suhtautua kuolemantuomioon? Ensimmäiseksi, meidän on muistettava, että Raamatun ilmoituksen mukaan kuolemanrangaistus on Jumalan säätämä; näin ollen on kohtuutonta kuvitella, että me voimme ylentää itsemme tuon lain yläpuolelle. Jumalan arvot ovat kaikkein korkeimmat; Hän on täydellinen. Nämä arvot koskettavat meitä samoin kuin Jumalaa itseään. Näin ollen Hän voi rakastaa äärettömästi ja Hän voi osoittaa armoa äärettömän paljon. Mutta meidän on ymmärrettävä, että Hänen vihansa on myös äärettömän suuri ja että kaikki nämä arvot ja ominaisuudet ovat Hänessä täydellisessä sopusoinnussa.

Toiseksi, meidän on tunnustettava, että Jumala on antanut hallitusvallalle oikeuden soveltaa kuolemantuomiota, kun se on tarpeen (1. Moos. 9:6; Room. 13:1-7). On vastoin Raamatun opetuksia väittää, että Jumala on aina kuolemanrangaistusta vastaan. Kristittyjen ei pitäisi olla koskaan iloisia kuolemantuomion täyttyessä, mutta kristityt eivät myöskään saisi taistella hallitusvallan oikeutta vastaan teloittaa kaikkein pahimmat rikolliset.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mitä Raamattu opettaa kuolemanrangaistuksesta?