Mikä on Raamatun käsitys kristillisestä isästä?




Kysymys: Mikä on Raamatun käsitys kristillisestä isästä?

Vastaus:
Raamatun tärkein käsky on: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi" (5. Moos. 6:5). Aikaisemmin jakeessa kaksi saatoimme lukea, "Teidän, teidän lastenne ja teidän lastenne lasten tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, ja noudattaa koko elämänne ajan hänen lakejaan ja käskyjään, jotka minä annan teille." 5. Moos. 6:5 jälkeen luemme, " Pidä aina mielessäsi nämä käskyt, jotka minä sinulle tänään annan. Teroita niitä alinomaa lastesi mieleen ja puhu niistä, olitpa kotona tai matkalla, makuulla tai jalkeilla" (jakeet 6-7). 6-7).

Israelin historia paljastaa meille, että isän tuli olla tunnollinen opettaessaan lapsilleen Jumalan tiet ja sanat heidän omaa hengellistä kasvua ja hyvinvointia varten. Jumalan Kirjoitusten käskyille kuuliainen isä toimi juuri näin. Tämä vie meidät Sananlaskujen 22:6:aan, "Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea." Ohjaaminen tarkoittaa isän ja äidin lapselleen antamia ensimmäisiä opetuksia, siis hänen lapsuusajan opetuksia. Tämän ohjaamisen tarkoituksena on tehdä lapselle selväksi millaista elämää hänen on tarkoitus elää. On hyvin tärkeää, että lapsen varhaiskasvatus alkaa tällä tavoin.

Efes. 6:4 on isälle annettujen ohjeiden yhteenveto, sekä negatiivisessa että kielteisessä mielessä. "Ja te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan." Tämän jakeen kielteinen osa kehottaa isää olemaan lietsomatta negatiivisuutta lapsissaan ankaralla, epäoikeudenmukaisella, toisia suosivalla tai kohtuuttomalla auktoriteetin käyttämisellä. Kova ja kohtuuton käytös lasta kohtaan johtaa ainoastaan pahuuden ruokkimiseen hänen sydämessään. Sana "herättää" tarkoittaa "ärsyttää, kiihottaa ja synnyttää." Tämä aikaansaadaan väärällä hengellä ja menetelmillä — ankaruudella, kohtuuttomuudella, jyrkkyydellä, kovuudella, julmilla käskyillä, tarpeettomilla rajoituksilla ja pitämällä kiinni itsekkäästä ja diktaattorimaisesta vallasta. Tällainen yllytys aikaansaa vastakkaisen reaktion, se kuolettaa lasten kiintymyksen, vähentää heidän haluaan pyhyyteen ja saa heidät tuntemaan, että he eivät voi mitenkään miellyttää vanhempiaan. Viisas isä tai äiti yrittää tehdä tottelevaisuuden haluttavaksi ja saavutettavaksi rakkauden ja hellyyden avulla.

Efesolaiskirjeen 6:4 positiivinen puoli ilmenee kaikenkattavina ohjeina — opettakaa heitä, kasvattakaa heitä, kehittäkää heidän käytöstään kaikissa elämän tilanteissa Herran ohjeiden ja kehotusten mukaisesti. Tässä ovat kaikki ohjeet opettamiseen ja kurinpitoon. Sana "ojentaminen" sisältää ajatuksen siitä, että lasta muistutetaan rakentavasti hänen virheistään ja velvollisuuksistaan.

Kristitty isä on itse asiassa Jumalan käden välikappale. Koko opetuksen ja kurinpidon prosessin pitää olla Jumalan käskyjen mukainen niin, että Hänen auktoriteettinsa olisi jatkuvassa ja välittömässä kosketuksessa lapsen mielen, sydämen ja omantunnon kanssa. Isän ei koskaan pitäisi esiintyä kaikkein ylimpänä auktoriteettina totuuden ja velvollisuuksien määrittelemisessä. Ainoastaan asettamalla Jumala opettajan ja käskijän rooliin ja sallimalla Hänen määrätä kaiken, voidaan opetuksen tavoitteet saavuttaa kaikkein parhaiten.

Martti Luther sanoi, "Pidä omenaa vitsan vieressä antaaksesi sen lapselle hänen toimiessaan oikein." Kuria täytyy harjoittaa hyvin varovaisesti ja suurella pidättyväisyydellä ja sen suhteen pitää rukoilla paljon. Kurittamien, kurinpito ja Jumalan Sanan neuvot kaikki yhdessä muistuttavat ja rohkaisevat ja ovat siten "ojentamisen" keskeisiä osia. Nämä ohjeet ovat lähtöisin Jumalalta, ne opitaan kristillisessä elämän koulussa ja lapsen vanhemmat panevat ne käytäntöön — pääosin isä, mutta myös äiti isän ohjeistamana. Kristillinen kurinpito on tarpeen, jota lapsi kasvaa jumalanpelossa, vanhempiaan kunnioittaen, oppien kristillisen elämän arvot ja tottuen kontrolloimaan itsensä.

"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään” (2. Tim. 3:16-17). Isän ensimmäinen velvollisuus on tutustuttaa lapsensa Raamattuun. Isän käyttämät keinot ja menetelmät Jumalan tien opettamiseksi vaihtelevat. Jos isä on uskollinen esimerkki lapsilleen, oppivat lapset paljon Jumalasta nuoruudessaan ja pystyvät hyödyntämään oppimaansa varhaisessa elämässään riippumatta siitä, mitä he tekevät ja minne he menevät.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Mikä on Raamatun käsitys kristillisestä isästä?