Mikä on kielillä puhumisen armolahja? Toimiiko kielillä puhumisen armolahja nykyään?

Kysymys: Mikä on kielillä puhumisen armolahja? Toimiiko kielillä puhumisen armolahja nykyään?

Vastaus: Kielillä puhumista tapahtui ensimmäisen kerran helluntaina, josta kerrotaan Apostolien teoissa (Apt. 2:1-4). Apostolit menivät ulos ja julistivat evankeliumia väkijoukolle puhuen eri kielillä: ”me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja” (Apt. 2:11). Kielillä puhumisen armolahja tarkoittaa, että henkilö puhuu kieltä, jota ei itse osaa, mutta mitä joku toinen voi ymmärtää. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvuissa 12–14, joissa Paavali puhuu armolahjoista, hän huomauttaa: ”Mitä hyötyä minusta on, veljet, jos tulen luoksenne ja vain puhun kielillä enkä välitä mitään ilmestystä tai anna teille tietoa, profetiaa tai opetusta?” (1 Kor. 14:6). Apostoli Paavalin mukaan ja yhtäpitävästi Apostolien teoissa kuvatun kielillä puhumisen kanssa kielillä puhuminen on hyödyllistä sille, joka kuulee Jumalan sanoman omalla kielellään, mutta hyödytöntä kaikille muille – ellei sitä tulkita tai selitetä.

Henkilö, jolla oli kielien tulkitsemisen armolahja (1 Kor. 12:30), pystyi ymmärtämään kielillä puhujaa, vaikka ei itse osannutkaan kyseistä kieltä. Kielien tulkitsija välitti sitten kielillä puhujan viestin kaikille muille, niin että kaikki ymmärsivät. ”Sen, joka puhuu kielillä, on siksi rukoiltava itselleen myös tulkitsemisen kykyä” (1 Kor. 14:13). Paavalin johtopäätös kielistä, joita ei selitetä, on vankka: ”Jotta voisin opettaa muitakin, haluan seurakunnassa silti puhua mieluummin viisi ymmärrettävää sanaa kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä [-92 käännös: tuhansia hurmoskielen sanoja]” (1 Kor. 14:19).

Toimiiko kielillä puhumisen armolahja nykyään? 1 Kor. 13:8 mainitsee kielillä puhumisen lakkaavan, vaikka se kyllä liittää lakkaamisen ”täydellisen” tuloon (1 Kor. 13:10). Joidenkin mielestä erilainen sananvalinta siinä, että profetoiminen ja tieto ”katoavat”, kun taas kielilläpuhuminen ”lakkaa”, viittaa siihen, että kielillä puhuminen lakkaa, ennen kuin ”täydellinen” tulee. Tämä voi kyllä olla mahdollista, mutta ei pelkän tekstin perusteella mitenkään selvää. Jotkut viittaavat myös sellaisiin raamatunkohtiin kuin Jes. 28:11 ja Joel 2:28-29 osoituksena siitä, että kielillä puhuminen oli merkki Jumalan tulevasta tuomiosta. 1 Kor. 14:22 kuvaa kielillä puhumista ”merkiksi niille, jotka eivät usko”. Tämän väitteen mukaan kielillä puhumisen armolahja varoitti juutalaisia siitä, että Jumala oli tuomitseva Israelin, koska tämä ei hyväksynyt Jeesusta Kristusta Messiaana. Siispä kun Jumala tosiaan tuomitsi Israelin (antamalla roomalaisten tuhota Jerusalemin vuonna 70 jKr.), kielillä puhumisen armolahja ei enää palvelisi tarkoitustaan. Tämä näkemys on kuitenkin monin tavoin ongelmallinen eikä siltikään välttämättä edellytä, että lahja lakkaa kokonaan olemasta. Raamattu ei myöskään missään vahvista, että kielillä puhumisen armolahja olisi lakannut.

Toisaalta, jos kielillä puhumisen armolahja toimisi nykyään seurakunnassa, sitä harjoitettaisiin Raamatun opetuksen mukaisesti. Se olisi todellinen ja ymmärrettävä kieli (1 Kor. 14:10). Sen tarkoituksena olisi Jumalan Sanan välittäminen jollekin toista kieltä puhuvalle henkilölle (Apt. 2:6-12) tai tulkittuna seurakunnan rakentaminen. Se olisi sopusoinnussa Paavalin Jumalalta saaman käskyn kanssa: ”Jos puhutaan kielillä, vain kaksi tai enintään kolme saa puhua, kukin vuorollaan, ja jonkun on tulkittava puhetta. Ellei tulkitsijaa ole, puhuja olkoon seurakunnan parissa vaiti ja puhukoon vain itselleen ja Jumalalle” (1 Kor. 14:27-28). Se olisi myös alisteinen 1 Kor. 14:33:lle: ”sillä Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan rauhan Jumala”.

Jumala voi aivan varmasti antaa jollekulle kielillä puhumisen lahjan, jotta hän voisi kommunikoida toista kieltä puhuvan henkilön kanssa ja tällaisia todistuksia esim. lähetyskentiltä kuulee aina silloin tällöin. Pyhällä Hengellä on täysi valta jakaa armolahjoja tahtonsa mukaan (1 Kor. 12:11). Kuvittelepa, kuinka paljon tuloksekkaampia lähetystyöntekijät olisivat, jos heidän ei tarvitsisi mennä kielikouluun, vaan he pystyisivät heti puhumaan ihmisille näiden omaa kieltä. Jumala ei kuitenkaan näytä yleensä toimivan tällä tavalla. Kielillä puhumista ei näytä nykyisin juurikaan esiintyvän siinä muodossa kuin sitä tapahtui ensimmäisenä helluntaina Uudessa testamentissa, vaikka se olisi todella hyödyllistä. Lisäksi monien mukaan valtaosa uskovista, jotka väittävät puhuvansa kielillä, eivät tee sitä edellä mainittujen raamatunkohtien opetuksen mukaisesti. Niinpä he ovat tehneet sen johtopäätöksen, että kielillä puhumisen armolahja ei enää toimi, tai ainakin se on erittäin harvinaista Jumalan suunnitelmassa nykypäivän seurakuntaa varten.

Ne jotka uskovat kielillä puhumisen armolahjaan ”rukouskielenä” omaksi rakentumiseksi, saavat näkemyksensä 1. Korinttilaiskirjeestä (14:4 ja/tai 14:28): ”Kielillä puhuva rakentaa itseään, profetoiva rakentaa seurakuntaa.” Kautta koko neljännentoista luvun Paavali korostaa kielien tulkitsemisen tärkeyttä, ks. 14:5-12. Paavali haluaa siis jakeessa 4 sanoa seuraavaa: ”Jos puhut kielillä ilman tulkintaa, et rakenna ketään muuta kuin itseäsi ja jos teet sen julkisesti, saat itsesi näyttämään muita hengellisemmältä. Jos puhut kielillä ja joku tulkitsee sen, rakennat kaikkia.” Uusi testamentti ei missään anna täsmällisiä ohjeita ”kielillä rukoilemisesta”. Uusi testamentti ei missään anna myöskään tyhjentävää selitystä sille, miksi tulisi ”rukoilla kielillä”, eikä kuvaa tarkasti ”kielillä rukoilemista”. Lisäksi 1 Kor. 12:29-30 osoittaa selvästi, että kaikilla ei ole kielillä puhumisen armolahjaa.

Paluu suomenkieliselle etusivulle