Miksi minun pitäisi uskoa järjestäytyneeseen uskontoon?




Kysymys: Miksi minun pitäisi uskoa järjestäytyneeseen uskontoon?

Vastaus:
Sanakirjan määrittelee uskonnon "Jumalaan tai jumaliin uskomisena, ja niiden palvontana, jota tavallisesti ilmaistaan tietyllä käytöksellä ja rituaaleilla; tiettynä uskomus–järjestelmänä, palvontana jne., johon usein liittyvät eettiset ohjeet." Tämän määritelmän valossa voidaan todeta, että Raamattu ei käsittele järjestäytynyttä uskonnon harjoitusta. Useimmissa tapauksissa järjestäytyneen uskonnon tarkoitus ja määränpää eivät ole Jumalalle mieluisia.

1. Mooseksen kirjassa luvussa 11 on kenties ensimmäinen maininta järjestäytyneestä uskonnosta. Nooan jälkeläiset järjestäytyivät rakentamaan Babylonin tornia sen sijaan, että olisivat noudattaneet Jumalan käskyä asuttaa koko maailma. He uskoivat keskinäisen yhtenäisyyden olevan tärkeämpää kuin suhde Jumalaan. Jumala tuli katsomaan kaupunkia ja sekoitti heidän kielensä hajottaen siten tämän järjestäytyneen uskonnollisen järjestelmän.

2. Mooseksen kirjan luvusta kuusi eteenpäin kerrotaan, kuinka Jumala järjesti uskonnon Israelin kansalle. Jumala ohjeisti kymmenen käskyä, telttamajan ja uhrijärjestelmän ja vaati Israelin kansaa noudattamaan näitä ohjeitaan. Uuden testamentin tutkiminen selvittää, että tämän uskonnon tarkoitus oli osoittaa ihmisen tarve Pelastajalle ja Messiaalle (Gal. 3; Room. 7). Monet ovat kuitenkin käsittäneet nämä ohjeet väärin ja he palvovat sääntöjä ja rituaaleja Jumalan sijaan.

Kautta historian ovat Israelin kokemissa konflikteissa osapuolina olleet järjestäytyneen uskonnon edustajat. Esimerkkeinä mainittakoon Baalin (Tuom. 6; 1. Kun. 18), Dagonin (1. Sam. 5), ja Molokin palvonta (2. Kun. 23:10). Jumala teki tyhjiksi näiden uskontojen harjoittajien yritykset osoittaen kaikkivaltaisuutensa ja kaikkivoipaisuutensa.

Evankeliumeissa Kristuksen aikakaudella fariseukset ja saddukeukset kuvataan järjestäytyneen uskonnon edustajina. Jeesus joutui jatkuvasti vastakkain heidän väärien opetuksiensa ja ulkokultaisen elämäntapansa kanssa. Epistoloissa esiintyy järjestäytyneitä ryhmiä, jotka sekoittivat evankeliumiin töitä ja rituaaleja. Nämä ryhmät myös painostivat uskovia muuttamaan käsityksiään ja hyväksymään nämä uudet opetukset ja niitä tarjoavat uskonnot. Galatalaiskirje ja Kolossalaiskirje varoittavat meitä näistä uskonnoista. Ilmestyskirjassa järjestäytyneellä uskonnolla on suuri vaikutus maailmaan Antikristuksen pystyttäessä maailmanlaajuisen yhden uskonnon järjestelmän.

Monissa tapauksissa järjestäytyneen uskonnon lopputuloksena on etääntyminen Jumalan tarkoitusperistä. Raamattu kuitenkin mainitsee tietyt järjestäytyneen uskonnon harjoittajat, jotka kuuluvat osana Jumalan suunnitelmaan. Jumala kutsuu näitä ryhmiä, jotka koostuvat järjestäytyneistä uskovista, seurakunniksi. Apostolien tekojen ja epistoloiden kuvauksista ilmenee, että seurakunnan pitää olla järjestäytynyt ja itsenäinen. Tämä järjestäytyneisyys johtaa suojautumiseen, tuottavuuteen ja evankeliumin levittämiseen (Ap. t. 2:41-47). Seurakuntaa voisi näin ollen nimittää järjestäytyneiksi ihmissuhteiksi.

Uskonto on ihmisen keino yhteyteen Jumalan kanssa. Kristillinen usko tarjoaa yhteyden Jumalaan sen vuoksi, mitä Hän on tehnyt puolestamme Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta. Kyseessä ei siis ole suunnitelma Jumalan tavoittamiseksi (Hän on jo tavoittanut meidät – Room. 5:8). Siihen ei liity ylpeyttä (armosta Jumala on teidät pelastanut – Ef. 2:8-9). Johtajuudesta ei pitäisi syntyä kiistaa (Kristus on johtaja – Kol. 1:18). Ketään kohtaan ei pidä olla ennakkoluuloja (Kristuksessa me kaikki olemme yhtä – Gal. 3:28). Järjestäytyminen ei itsessään ole ongelma. Rituaaleihin ja sääntöihin keskittyminen on uskonnossa se, mikä aiheuttaa ongelmia.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Miksi minun pitäisi uskoa järjestäytyneeseen uskontoon?