Onko annihilationismi raamatullista?




Kysymys: Onko annihilationismi raamatullista?

Vastaus:
Annihilationismi eli tyhjiinraukeaminen on uskomus, jonka mukaan uskottomat eivät kärsi iankaikkisesti helvetissä vaan sen sijaan he "häviävät" kuoleman jälkeen. Monille annihilationismi on houkutteleva vaihtoehto, koska ihmisen iankaikkinen kärsimys helvetissä on hirvittävä ajatus. Vaikka tietyt raamatunkohdat voitaisiin näennäisesti tulkita annihilationismia puoltaviksi, niin laajempi Raamatun tutkiminen koskien syntisten kohtaloa paljastaa sen tosiasian, että rangaistus helvetissä on ikuinen. Usko annihilationismiin johtuu yhden tai useampien seuraavien oppien väärinymmärtämisestä: 1) synnin seuraamukset, 2) Jumalan oikeudenmukaisuus, 3) helvetin olosuhteet.

Mitä tulee helvetin todellisuuteen, annihilationistit ymmärtävät väärin, mitä tulisella järvellä tarkoitetaan. On ilmeistä, jos ihminen heitettäisiin tulista laavaa sisältävään järveen, hän tuhoutuisi muutamassa hetkessä. Tulinen järvi on kuitenkin sekä fyysinen, että henkinen ympäristö. Sinne ei heitetä ainoastaan ihmisen fyysistä kehoa, vaan keho yhdessä sielun ja hengen kanssa. Tuli ei voi tuhota henkistä luontoamme. Näyttääkin ilmeiseltä, että pelastumattomat nousevat kuolleista iankaikkisuutta varten valmistetussa uudessa kehossa, samoin kuin pelastuneet nousevat (Ilm. 20:13; Ap. t. 24:15). Nuo kehot on valmistettu iankaikkista kohtaloa varten.

Iankaikkisuus on toinen tekijä, jota annihilationistit eivät täysin ymmärrä. Annihilationistit ovat oikeassa siinä, että kreikankielen sana aionion, joka tavallisesti käännetään "ikuinen" ei perusmerkitykseltään tarkoita "ikuista". Se viittaa "aikaan" tai "kauteen", siis erityiseen ajanjaksoon. On kuitenkin ilmiselvää, että Uudessa testamentissa aionion viittaa toisinaan äärettömän pitkään ajanjaksoon. Ilm. 20:10 kertoo, kuinka Saatana, peto ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen ja kuinka niitä kidutetaan "yötä päivää, aina ja ikuisesti". On selvää, että nämä kolme eivät "häviä" tuliseen järveen heittämällä. Kuinka uskottomien kohtalo olisi yhtään erilainen (Ilm. 20:14-15)? Kaikkein vaikuttavin todiste helvetin iankaikkisuudesta on Matt. 25:46, "Ja niin he lähtevät, toiset [pelastumattomat] iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." Tässä jakeessa, sama kreikankielinen sana viittaa pahojen ja vanhurskaitten kohtaloon. Jos pahoja kidutettaisiin vain "aikakauden" ajan, silloin vanhurskaatkin kokisivat elämän taivaassa vain "aikakauden" ajan. Jos uskovat ovat taivaassa ikuisesti, silloin uskottomat ovat helvetissä ikuisesti.

Toinen annihilationistien usein käyttämä väite helvetin iankaikkisuutta vastaan on se, että Jumala olisi epäoikeudenmukainen rankaistessaan uskottomia helvetissä ikuisesti rajallisten syntien määrän tähden. Kuinka voisi olla oikeudenmukaista, että 70 vuotta syntistä elämää elänyt ihminen kärsisi Jumalan rangaistusta koko iankaikkisuuden ajan? Vastaus tähän on se, että meidän syntimme seuraamukset ovat iankaikkiset, koska ne on suoritettu iankaikkista Jumalaa vastaan. Kun kuningas Daavid syyllistyi huorinteon ja murhan synteihin, hän totesi, "Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi..." (Ps. 51:4). Daavid oli tehnyt syntiä Batsebaa ja Uriasta vastaan; kuinka Daavid silloin saattoi väittää tehneensä syntiä ainoastaan Jumalaa vastaan? Daavid ymmärsi, että kaikki synnit ovat viimekädessä Jumalaa vastaan. Jumala on iankaikkinen ja ääretön Olento. Sen vuoksi kaikki synti Häntä vastaan ansaitsee iankaikkisen rangaistuksen. Kyseessä ei ole syntisyytemme kestoaika, vaan Jumalan luonteen laatu, sillä Häntä vastaan me teemme syntiä.

Annihilationismiin liittyy seuraava ajatus: Kuinka me voimme olla onnellisia taivaassa, jos me tiedämme jonkun rakkaistamme kärsivän iankaikkista kidutusta helvetissä. Kun me saavumme taivaaseen, me emme valita mistään eikä meitä murehduta mikään. Ilm. 21:14 kertoo meille, "...ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen." Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Jos jotkut rakkaistamme eivät ole taivaassa, olemme yhtä mieltä siitä, että heidän paikkansa ei ole taivaassa ja heidät on tuomittu, koska he kieltäytyivät hyväksymästä Jeesusta Kristusta Pelastajakseen (Joh. 3:16; 14:6). Tätä on vaikea ymmärtää, mutta meitä ei sureta heidän poissaolonsa. Meidän ei pitäisikään keskittyä ajattelemaan sitä, kuinka pystymme nauttimaan taivaasta ilman rakkaitamme; sen sijaan meidän pitäisi ajatella, kuinka voimme ohjata rakkaamme Kristuksen luo, jotta hekin päätyisivät taivaaseen.

Helvetti on kenties pohjimmainen syy, miksi Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen maksamaan syntiemme lunnaat. Kuoleman jälkeinen "tyhjiin raukeaminen" ei ole pelottava ajatus, sen sijaan helvetti on mitä pelottavin kohtalo. Jeesuksen kuolema oli ääretön kuolema, sillä Hän maksoi meidän äärettömän syntivelan, jotta meidän ei tarvitsisi maksaa iankaikkisesti helvetissä (2. Kor. 5:21). Kun me laitamme uskomme Häneen, me pelastumme, meille annetaan anteeksi, meidät puhdistetaan ja meille luvataan iankaikkinen koti taivaassa. Mutta jos me hylkäämme Jumalan iankaikkisen elämän lahjan, me joudumme kohtaamaan tuon päätöksen iankaikkiset seuraamukset.


Paluu suomenkieliselle etusivulle

Onko annihilationismi raamatullista?