Onko annihilationismi raamatullista?



Kysymys: Onko annihilationismi raamatullista?

Vastaus:
Annihilaatio on usko siihen, että epäuskoiset eivät koe iankaikkista kärsimystä helvetissä, vaan sen sijaan "raukeavat tyhjiin" kuollessaan. Monille annihilaatio on miellyttävä usko, koska on hirvittävää ajatella ihmisten viettävän iankaikkisuuden helvetissä. Ensi silmäyksellä annihilaatiolle näyttää löytyvän tukea Raamatusta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa jumalattomien rangaistuksen helvetissä olevan iankaikkinen. Usko annihilaatioon johtuu seuraavien asioiden väärin käsittämisestä: 1) synnin seuraukset, 2) Jumalan oikeudenmukaisuus, 3) helvetin luonne.

Annihilaatioon uskovat eivät ymmärrä helvetin oikeaa luonnetta. Jos ihmiset heitettäisiin palavaan laavajärveen, he palaisivat olemattomiin lyhyessä hetkessä. Tulinen järvi on kuitenkin fyysinen ja hengellinen ympäristö. Ei ainoastaan ihmisen ruumista heitetä palavaan järveen, vaan myös sielu ja henki. Hengellistä luontoa eivät palavan järven liekit pysty tuhoamaan. Raamatun valossa näyttää siltä, että jumalattomien ylösnousemusruumiit on valmistettu iankaikkisuutta vasten samoin kuin vanhurskaiden ylösnousemusruumiit (Ilm. 20:13; Ap. t. 24:15). Nämä ruumiit on valmistettu iankaikkista kohtaloa varten.

Iankaikkisuus on toinen seikka. jota annihilaation kannattajat eivät täysin ymmärrä. Annihilaationistit ovat oikeassa koskien kreikan sanaa aionion, joka yleensä käännetään "iankaikkinen". Se ei tarkoita "iankaikkista". Se viittaa "pitkään aikaan" tai "aikakauteen" eli tietyn pituiseen jaksoon. Uudessa testamentissa aionion-sanaa kuitenkin käytetään joskus viittaamaan iankaikkisuuden pituiseen ajanjaksoon. Ilm. 20:10 kuvailee Saatanan, pedon ja väärän profeetan heittämistä tuliseen järveen, jossa heitä "kidutetaan yötä päivää, aina ja iankaikkisesti”. Tästä käy ilmi, että nämä kolme eivät "pala loppuun" tulisessa järvessä. Miksi jumalattomien kohtalo olisi erilainen (Ilm.20:14-15)? Kaikkein vakuuttavin todiste helvetin iankaikkisuudesta löytyy Matt. 25:46, "...toiset (jumalattomat) iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään". Tässä jakeessa samaa kreikan sanaa käytetään viittamaan jumalattomien ja vanhurskaiden kohtaloon. Jos jumalattomia vaivataan vain "tietyn aikaa", silloin vanhurskaiden elämä taivaassa on kestää myös vain "tietyn ajan". Toisaalta, jos vanhurskaat ovat taivaassa iankaikkisesti, samoin on jumalattomien kohtalo helvetissä.

Annihilaationistit käyttävät usein toista perustetta helvetin iankaikkisuutta vastaan: on epäoikeudenmukaista, että Jumala rankaisee jumalattomia iankaikkisesti heidän rajallisten syntiensä tähden. Kuinka Jumala voi rankaista 70 vuotta maan päällä elänyttä syntistä iankaikkisuudella helvetissä? Vastaus tähän löytyy siitä, että meidän synneillämme on iankaikkiset seuraukset, koska ne on tehty iankaikkista Jumalaa vastaan. Kun kuningas Daavid syyllistyi huorintekoon ja murhaan, hän totesi, "Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi..."(Ps. 51:6). Daavid oli tehnyt syntiä Bathsebaa ja Uuriaa vastaan, kuinka hän siten saattoi sanoa tehneensä syntiä Jumalaa vastaa? Koska Daavid ymmärsi kaiken synnin kohdistuvan loppujen lopuksi Jumalaa vastaan. Jumala on iankaikkinen ja ääretön. Näin ollen synti häntä vastaan vaatii iankaikkisen rangaistuksen. Kyseesä ei ole synnintekoajan pituus, vaan Jumalan luonne, jota vastaan me rikomme.

Annihilaatioon liitetään lisäpiirre: kuinka voimme olla onnellisia taivaassa, jos tiedämme joidenkin rakkaittemme kärsivän iankaiken helvetissä? Saapuessamme taivaaseen, meillä ei ole mitään syytä valittamiseen tai suruun. Ilm. 21:4 kertoo, kuinka "hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen". Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut". Jos jotkut rakkaistamme eivät ole taivaassa, olemme täysin varmoja siitä, että se ei ole heidän oikeutettu määränpää ja heidät on tuomittu, koska he eivät halunneet hyväksyä Jeesusta Kristusta Pelastajanaan (Joh. 3:16; 14:6). Tämän ymmärtäminen voi olla vaikeaa, mutta heidän poissaolonsa ei murehduta meitä taivaassa. Huomiomme pitäisi nyt olla osoittaa rakkaillemme tie Kristuksen luokse taivaan iloon sen sijaan, että murehtisimme omasta kyvystämme nauttia taivaasta ilman heitä.

Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen maksamaan syntiemme rangaistuksen ja pelastamaan meidät helvetistä. Tyhjiin raukeamisessa kuoleman jälkeen ei ole mitään pelättävää; iankaikkisuus helvetissä sen sijaan on mitä pelottavin. Jeesuksen kuolema oli ääretön kuolema. Hän maksoi äärettömän rangaistuksen äärettömän syntivelkamme edestä, jotta meidän ei tarvitsisi maksaa sitä helvetissä (2. Kor. 5:21). Pelastumme, saamme syntimme anteeksi, puhdistumme ja meille luvataan koti taivaassa laittaessamme uskomme häneen. Jos torjumme Jumalan iankaikkisen elämän lahjan, joudumme vastaamaan sen seurauksista iankaikkisesti.


Paluu suomenkieliselle etusivulle



Onko annihilationismi raamatullista?